FIILIKSIÄ ENNEN LÄHTÖÄ
27 päivää lähtöön – pian mennään! Vielä on muutamia käytännön asioita hoidettavana, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että me ollaan oikeasti lähdössä. Pian kalenteri näyttää täysin tyhjää – ei kiire mihinkään, eikä yhtäkään deadlinea useampaan kuukauteen. Älkää ymmärtäkö väärin, mä olen just se deadline-tyyppi, joka nauttii siitä, että on aikatauluja ja rutiineja, ja se, ettei niitä pian enää ole, tuntuu itseasiassa vähän pelottavalta. Osaakohan sitä sitten vaan olla ja nauttia? 😀 Eiköhän, kun hetken aikaa totuttelee.
Mulla on paha tapa stressata asioita ja käydä vähän ylikierroksilla, joten tulee tekemään hyvää ottaa hetki ihan vaan iisisti. Vaikka eihän se reppureissaaminen mitään ultimaattista chillausta tietenkään koko ajan ole – joudun myös täysin mukavuusalueeni ulkopuolelle monellakin tapaa. Olen yleisesti ottaen melko mukavuudenhaluinen ja sitä mukavuutta meidän reissu ei tule tasaiseen tahtiin tarjoamaan; tulemme yöpymään meluisissa hostelleissa, kohtaamaan paljon hyönteisiä, liskoja, likaisia vessoja ja hajonneita ilmastointeja. 😀 Mä en ole myöskään se rautaisin tyyppi mitä jonotteluun, väsymykseen ja nälkään tulee. Etenkään jos edellä mainitut kolme asiaa tapahtuvat yhtä aikaa. Mutta, otan tämän kaiken haasteena! Ja uskonkin, että tulen löytämään itsestäni sen rennon reissaajan.
Reissumme aikana haluan oppia myös uusia taitoja. Haluaisin ainakin kerran kokeilla surffausta, vaikka en sitä välttämättä oppisikaan. Haluan myös snorklata niin monta kertaa kuin vaan suinkin mahdollista, koska se on aivan älyttömän siistiä. Sukeltamaan mä en uskalla lähteä, koska jo se ajatus ahdistaa liikaa, mutta luulen, että snorklauksessa on mulle kyllä ihan tarpeeksi ihmeteltävää. Mutta toisaalta, never say never. ;—-)
Haluaisin myös kehittyä lukijana, koska olen siinä todella huono – en siis yleisesti ottaen vaan jaksa lukea kirjoja, vaikka haluaisinkin. Mutta nyt kun aikaa on vaikka mulle jakaa, aion löytää sen lukemisen hienouden, johon en ole vielä aiemmin päässyt kiinni. Haluaisin myös skarpata kirjoittamisen saralla – blogimielessä ja päiväkirjamielessä. Otan fyysisen päiväkirjan reissulle mukaan ja tavoitteena onkin, että kirjoittaisin ajatuksia ylös edes muutaman lauseen verran jokaisesta kohteestamme. Läppärikin lähtee mukaan, jotta saan tänne bloginkin puolelle sisältöä. Latasin itselleni myös vihdoin ja viimein Lightroomin, eli siis Adoben kuvanmuokkausohjelman, jota aion ahkerasti käyttää reissukuvien muokkaukseen. Palauttelin myös mieleen manuaaliasetuksilla kuvaamisen saloja, jotta saan mahdollisimman paljon kuvaamisesta irti. Kuvattavaa siellä nimittäin riittää. Voi vitsi miten mä odotankin niitä maisemia!
Vaikka mä rakastankin pukeutumista, ajatus siitä, että rinkassa on vaan kourallinen kamppeita, on aika kiehtovaa. Ei minkään maan ulkonäkökriisiä! Ei meikkaamista, ei suoristusrautaa (okei, tätä mä vielä vähän mietin, mutta uskon, etten päädy ottamaan sitä mukaan), eikä asukokonaisuuksien miettimistä. Saa ihan luvan kanssa näyttää hobolta. 😀 Tavoitteena mulla on Aimee Songin tapaan hankkia Intiasta värikäs ”aamutakki” – ei välttämättä tarvitse olla alusta alkaen mulle kustomoitu, kuten hänen tapauksessaan, mutta jonkun ihanan kaavun haluaisin kuitenkin matkamuistoksi.
Tammikuu, tuu jo!