INDONESIA – GILIN SAARET

Lombokin Senggigistä siirryimme seuraavaksi Gilin saarille. Pohjois-Lombokilta, Bangsalista lähti veneitä tunnin välein, eikä mitään tarvinnut varata etukäteen. Olimme päättäneet vierailla jokaisella Gilin saarella, sillä vaikka olimmekin kuulleet paljon hyvää sekä huonoa etukäteen, halusimme muodostaa mielipiteemme itse, ja koska aikaa oli viiden päivän verran, ehdimme hyvin käydä kaikissa.

Matkustimme ensin Gili Airille, josta varasimme neljän hengen bungalowin suurin piirtein saaren keskeltä. Olimme siis reissun päällä edelleen ystäväpariskuntamme kanssa. Air oli heti ensi kosketuksesta lähtien meidän kaikkien mieleen – jokin siinä vaan kolahti. Fiilis oli hyvin rento, mutta meininkiä saarella oli silti. Ei autoja tai tuk tukeja missään. Skoottereita nähtiin jonkin verran, mutta nekin olivat sähköskoottereita, jotka vaan hiljakseen lipuivat ohi ilman ärsyttävää pärinää. Niin ihanaa. Hevoskärryjä saarella käytettiin paljon, ja niitä saikin vähän väliä väistellä.

P4190347.jpg

P4190337.jpg

Air on pieni saari, joten sen ympärikävelemiseen ei ihan hirveästi aikaa mennyt. Saimme parin päivän aikana siis melko hyvän läpileikkauksen saaren tarjonnasta ja olimme hyvin tyytyväisiä näkemäämme. Heti ensimmäisenä iltana päädyimme hauskoihin rantakekkereihin, jonka myötä tuli juhlittua ensimmäistä kertaa koko reissumme aikana. :—D Hetki oli täysin oikea, sillä mentiin todella ekstemporeena menoihin mukaan.

Olimme etukäteen kuulleet valitusta siitä kuinka Air on huonossa kunnossa, sillä sataman läheisyydestä monia paikkoja on purettu ja monet paikat ovat remontissa tai rakennusvaiheessa. Me emme kuitenkaan kokeneet sitä häiritseväksi, sillä sellaistahan se joskus on. Ei se kuitenkaan koko saarta pilaa.

P4190344.jpg

P4180324.jpg

Airilta lähdimme Inkerin kanssa Gili Menolle ja pojat jäivät hetken mielijohteesta vielä Airille yhdeksi yöksi. Meno oli todella hiljainen saari, ehkä vähän turhankin hiljainen, mutta ranta oli äärimmäisen kaunis ja vesi oli niin kirkkaan turkoosia, että emme olleet sellaista vielä missään nähneet. Meillä ei ollut etukäteen yöpaikkaa varattuna ja suunnitelmana olikin kävellä satamasta eteenpäin ja napata siitä matkalta joku edullinen, mutta kiva majapaikka. Ihan näin se ei kuitenkan mennyt, sillä Meno on todella harvaan rakennettu, eikä siellä liiemmin valinnanvaraa ollut. Suurin osa paikoista näytti myös melko kalliilta. Onneksemme päädyimme aivan rantaviivan juureen erääseen syrjäiseen ruokapaikkaan, jossa työskentelevät herrasmiehet tarjosivat meille yöpaikkaa sieltä. Ilmaiseksi. Heillä oli bambukatoksia, johon saimme Inkerille pedin ja itse viritin hammokin katoksen alle. Miehet olivat vimpan päälle mukavia tyyppejä, joiden kanssa vietettiinkin koko ilta. He soittivat kitaraa, tyhjästä vesisäiliöstä tehtyä rumpua ja lauloivat. Ja me jammailtiin siinä mukana. Yhdellä tyypillä oli paljon suomalaisia kavereita ja hän osasikin yllättävän paljon suomenkielisiä sanoja. Rannassa oli nuotio ja keskiyöllä päästiin näkemään kun plankton hohti neonsinisenä meressä. Se oli niin siistiä.

P4190400.jpg

P4190369.jpg

Seuraavana aamuna lähdettiin snorklausreissulle, jonka aikana kierrettiin kaikkien Gilin saarten ympäristöä ja snorklattiin yhteensä kolmessa eri paikassa. Nähtiin isoja merikilpikonnia, joista yhtä pääsin ihailemaan hyvin läheltäkin, sillä se ui juuri sopivasti syvemmältä pintaa kohti. Merikilppareista tuli ehdottomasti mun lempparieläimiä tämän kohtaamisen jälkeen. Snorklausreissu päättyi Trawanganille, jonne pojat tulivat myös myöhemmin sinä päivänä. Majoituimme Deep House Bungalowsissa, joka oli todella kiva, omilla ulkoilmakylppäreillä varustettu kaksikerroksinen bungalow-keskittymä. Meillä oli vierekkäiset yläkerran bungalowit, jotka maksoi pari kymppiä yöltä. Majapaikan sijainti oli myös erittäin keskeisellä paikalla. Trawanganin meininki oli itselleni vähän liikaa, sillä saari on hyvin bile-orientoitunut paikka. Ja nimenomaan sellaiseen edm-musiikkiin ja yökerhoihin orientoitunut, mikä ei ole yhtään minua. Myös turistien keski-ikä oli nuorempi muihin saariin verrattuna, ja heitä oli myös määrällisesti enemmän. Onneksi T:n keskuskadulta löytyi myös yksi reggaemusiikkiin keskittynyt, ilmeisen nimekäs, Sama Sama Reggae Bar, jossa kävimme katsomassa livebändin vetoa.

P4190345-2.jpg

Trawanganilta löytyy myös kaksin kappalein erään Suomalaisen naisen pitämää ravintolaa, joista toisessa kävimme, sillä kuulimme siitä sen verran hyviä arvosteluja. Olisimme käyneet tässä toisessakin, mikäli meillä olisi ollut enemmän aikaa.

Osasimme odottaa tasokasta ruokaa, ja sitä kyllä saimmekin. Täysin vegaanisia, pieniä annoksia, joita tilataan seurueelle useampi kerralla. Täydellistä. Ravintolan nimi on Warung Pituq – iso suositus sille! Kyseinen paikka sai mut rakastumaan jakkihedelmään, joka on ehkä parhain maistamani ”lihankorvike”. Sen jälkeen olenkin syönyt jakkihedelmästä valmistettua ruokaa moneen otteeseen, ja nyt harmittaakin, koska sitä ei ainakaan tietääkseni Suomesta saa.

P4190388.jpg

P4190443-2.jpg

P4200507.jpg

Trawanganissa oli yksityiskohtia, joista pidin, mutta yleisesti ottaen se ei sytyttänyt. Parikymppisenä se olisi varmaan ollut maailman paras paikka 😀 Gili Meno oli mukava välietappi, ja olen tosi tyytyväinen, että siellä pistäydyimme. Gili Air sai suosikin tittelin, sillä siellä tuntui olevan kaikki aika kohdallaan ja voisin kuvitella meneväni sinne uudelleenkin. Kaikki postauksen kuvat kahta viimeistä lukuunottamatta ovat juurikin Airilta.

P4220558.jpg

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Kommentit (2)
  1. Hakkarainen
    22.5.2018, 15:39

    Oi että. Tätä päivitystä on odotettu. Itselläni on edessä reissu Lombokille elokuun lopulla, ja tarkoitus olisi pyörähtää myös Gilin saarilla. Vahvistit ajatusta siitä, että näitä saaria ei pidä jättää välistä. Kiva kuulla, että yhteydet ovat Lombokilta melko hyvät, ja saartenkin välillä sukkulointi onnistuu mukavasti.

    1. On aina mukavaa lukea muiden kokemuksista ennen omaa reissua 🙂 Vähän kannattaa kysellä sitten Gileillä ollessa vene-aikatauluja, sillä se Gilien välinen sukkulointi on siinä mielessä ”haastavampaa” että veneitä ei mene enää niin monta kertaa päivässä ja se tietysti harmittaa jos sen missaa. Toki privaveneen saa aina vuokrattua, mutta se on sitten paljon kalliimpaa. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *