1. Pidä huoli siitä, että käteistä on aina tarpeeksi (muttei myöskään liikaa). Rahaa kannattaa vaihtaa jo Suomessa, sillä Intian pankkiautomaateista saa vain 10 000 rupiaa kerrallaan (euroina noin 125€) ja siitä lähtee joka kerta reilun kuuden euron palvelumaksu.

2. Kannattaa ottaa oma aluslakana mukaan, eikä tyynyliinakaan ole ollenkaan huono ajatus. Kätevät esimerkiksi yöjunissa ja -busseissa, ja toisinaan myös majataloissa, riippuen minkä tasoisessa paikassa olet.

3. Pakkaa mukaan oikeasti mukavia vaatteita, älä ota mukaan mitään sellaista, jossa tunnet olosi vähänkin epämukavaksi. Itse esimerkiksi otin mukaan farkkuhameen sekä -shortsit, jotka olivat jo Suomen päässä vähän arveluttavia koonsa puolesta – kuumassa ja kosteassa ilmastossa ei näiden vaatekappaleiden käyttö tullut kuuloonkaan :—D Veivät siis rinkassa täysin turhaan tilaa. 

4. Ota mukaan Imodiumia (tai jotain vastaavaa) mikäli maha reistailee ja edessä on esimerkiksi pitkä bussimatka, eikä mahdollisuutta päästä vessaan.

5. Pakkaa reppuun nesteytyspusseja ja esimerkiksi pari annosta pikapuuroa mahataudin varalle. 

6. Kipeänä tulee helposti koti-ikävä, joten näiden tilanteiden varalta ei ole ollenkaan hassumpi ajatus pitää mukana esimerkiksi sitä Elovena-annospussia tai vaikka salmiakkirasiaa. Eivät vie hirveästi rinkasta tilaa. Itse olisin antanut aikalailla mitä vaan, että olisin saanut jotain lohduttavaa kotoa. :—D

7. Baby wipesit! Muista nämä, tulevat nimittäin tarpeeseen vessakäynneillä ja kun haluat freesata kasvoja pölyisen bussi/tuktuk -matkan jälkeen.

8. Älä unohda myöskään käsidesiä. Vessoissa on harvemmin saippuaa. 

9. Varaudu siihen, että komplikaatioita voi tulla – Intia on Intia. Jätä siis turha niuhotus kotiin, ja yritä olla hermostumatta. Intiassa asioista valittaminenkin on usein täysin turhaa, joten ärsytyksen hetkellä on parempi vaan hengitellä ja kehitellä uusi ratkaisu tai hyväksyä tilanne. Kaikki järjestyy.

10. Jos meinaat viihtyä Intiassa pidempään, kannattaa hankkia paikallinen puhelinliittymä. Helpottaa elämää, kun voi esimerkiksi soitella hotelleihin/hostelleihin tiedustellakseen vapaista huoneista. 

11. Hyttysmyrkkyä kannattaa olla hankittuna jo suomesta tai lentokentältä, sillä sitä oikeasti pitää levittää kinttuihin heti kun pimeä laskeutuu. Kyseistä ainetta saa onneksi myös about jokaiselta kioskilta jos sitä ei ole suomesta ottanut mukaan. Itse en ensimmäisenä iltana muistanut laittaa ja sittenpä kärsin noin kymmenestä kutiavasta paukamasta. :—D

12. Muista ottaa mukaan joku lämpimämpi vaatekerta. Intiassa on toki yleisesti ottaen lämmin, mutta joissakin kaupungeissa lämpötila laskee yllätävän paljon iltaisin ja esimerkiksi yöbusseihin ja -juniin ja kiva vetää vähän paksumpaa päälle.

13. Satsaa hyvään juomapulloon, joka suodattaa hanaveden juomakelpoiseksi. Intiassa on aivan järkyttävä muovijäte-ongelma ja suurin osa tästä muovijätteestä on juurikin vesipulloja, sillä Intian hanavettä ei voi missään tapauksessa juoda (älä myöskään pese hampaita hanavedellä). Me oltiin jälkiviisaita, mutta jos olisimme ottaneet vähän enemmän selvää ennen reissuun lähtöä, olisimme hankkineet tällaiset juomapullot ja tehneet samalla hyvän ympäristöteon.

14. Ota Suomesta mukaan tamponeja, sillä niitä ei löydy juurikaan mistään.

15. Hanki sekä hyvä rinkka että päiväreppu. Meille tärkeää oli, ettei rinkka ole liian iso (koska mitä isompi se on, sitä enemmän sinne ahtaa todennäköisesti turhaa tavaraa) ja, että sen saa kätevästi päältä auki, ettei joudu aina mylläämään rinkan sisältöä tai purkamaan kaikkia kamppeita kun sieltä jotain etsii. Päältä avattaessa sisällön näkee aika kattavasti. Mulla oli alkuun rinkan lisäksi pelkkä kangaskassi mukana ja se oli iso virhe. Ostin melko pian päivärepun ja helpotin näin ollen omaa taakkaa.

16. Rinkkaan kannattaa hankkia sadesuoja (jos ei siinä ole sellaista valmiina), ei välttämättä sateen kannalta, vaan pikemminkin suojaamaan lialta, koska Intiassa rinkat likaantuu alta aikayksikön. Busseissa ne runnotaan likaisiin tavaratiloihin ja toisinaan jopa köytetään bussien tai tuk tukien katoille. :—D

17. Otsalamppu! Kuulostaa ehkä pöljältä, mutta me tarvittiin sitä itseasiassa aika usein.

18. Ota mukaan pikkupeili (mikäli koet peiliä tarvitsevasi), sillä useissa edullisemmissa majataloissa/mökeissä ei ole peilejä.

19. Akkupankki – tarvitset tätä mikäli sähköt ovat poikki tai matkustat pidemmän pätkän bussilla/junalla. Meillä oli myös käytössä adapteri, joka suojasi ladattavaa laitetta jännitepiikeiltä, eli, etteivät ne eivät hajoa jos tulee lataamisen aikana sähkökatkos tms.

20. Suosi busseja ja junia (ja etenkin yö-sellaisia, ne ovat oikeasti käteviä ja mielestäni must-juttu oikean Intia-kokemuksen saamiseksi). Taksilla pitkien matkojen kulkeminen (esim kaupungista toiseen) kustansi noin kymmenkertaisesti verrattuna bussiin, saatika junaan. Busseilla ja junilla kulkeminen on yleisesti ottaen kätevää ja edullista, riippuen ottaako esim. ilmastoidun bussin vai ei. Hinta riippuu myös siitä, milloin lipun ostaa. Melkein kaikkien lippujen ostamiseen me hyödynnettiin paikallisia matkatoimistoja, sillä netistä niitä on hyvin hankalaa (ellei jopa mahdotonta) itse hankkia. Paikallisbusseihin ostettiin lippu vasta kyydissä.

21. Älä tankkaa nesteitä ennen yöbussiin hyppäämistä, sillä niissä ei ole vessoja. Bussi pysähtyy (matkan pituudesta riippuen) yleensä pari kertaa, mutta vessaan ei tosiaan välttämättä pääse juuri silloin kun itse haluaa.

22. On valitettava fakta, että Intiassa sulle yritetään tuputtaa jotakin vähän väliä, eivätkä paikalliset ole missään tapauksessa huonoja myyntimiehiä, vaan itseaisassa hyvin usein todella ovelia ja saatat helposti löytää itsesi ahdistavasta tilanteesta, kun et halua ostaa mitään, mutta olet päätynyt johonkin putiikkiin kun olet hyväntahtoisena mennyt ”vain katsomaan” jotakin ja sitten kauppias iskee kiinni, etkä saa puheenvuoroa :—D Näin dramatisoituna. Älä siis ole naivi – jos et ole ostotuulella, kannattaa kieltäytyä kohteliaasti. Saatat joutua kieltäytymään useamman kerran ja ehkä vähän jämäkästikin, mutta se on toisinaan tarpeen.

23. Miehen kanssa matkustavana naisena kannattaa varautua siihen, että saat todennäköisesti huonompaa kohtelua kuin miesseuralaisesi. Varmasti myös tapauskohtaista, mutta naisen asema Intiassa ylipäänsä on huonompi kuin miehen ja se heijastuu myös meihin turisteihin. Ainakin siis meidän kokemuksen perusteella. Itse jouduin nimittäin vähän kamppailemaan, sillä tuntui absurdilta kuinka minua kohdeltiin niin paljon huonommin kuin Iiroa. Miestä kätellään ja katsotaan silmiin, naista ehkä kätellään (veltosti), mutta ei katsota silmiin. Miestä tervehditään ja puhutellaan, naista ei oikeastaan. Kaikkea tällaista. Tunsin oloni ”omaisuudeksi” aika ajoin, enkä ole koskaan aiemmin joutunut sellaista tuntemaan. Esimerkiksi kerran miesporukka pyysi saisivatko he ottaa minusta kuvan ja kuvanoton jälkeen he kiittivät Iiroa, eivät minua. En tiedä millaista kohtelua olisin saanut yksin, tai, että oliko kontrasti sen takia niin suuri, koska olin miehen kanssa kaksin. Pitäisi varmaan haastatella Intiassa reissanneita naisia ja selvittää. Mutta, don’t get me wrong, tapasin Intiassa myös aivan ihania ihmisiä ja sain myös paljon hyvää kohtelua. :—)

24. Kaupungeissa naismatkaajan kannattaa muistaa intialaisten pukeutumissäännöt. Ei tarvitse alkaa omaa Saria ostamaan, mutta pitkät housut ja semi peittävä paita on suositeltavaa heittää päälle. Tai vaihtoehtoisesti pitkä mekko, kunhan sieltä ei vilku sääret. Monet turistit peittivät myös hiuksiaan tai harteitaan huivein. Rantakohteissa puolestaan voi huoletta näyttää enemmän ihoa.

25. Jos haluat todella elää kuin paikalliset, älä tilaa ravintolassa naan leipää tai niitä perus annoksia, joiden nimet ovat tuttuja kotoa. Niitä eivät syö paikalliset, vaan sen sijaan chapatti-leipää ja thali-annoksia, jotka sisältävät useampaa eri ruokalajia riisistä erilaisiin curryihin. Thalin sisältö vaihtelee alueittain.
Pakko myöntää, että itse kyllä pidin enemmän niistä ”turre versioista”, mutta toki söin myös todella hyvää, kunnon paikallistakin ruokaa. Ruokien taso vaihtelee aika paljon, eli toisinaan joku juttu toimii ja toisinaan ei.

26. Kioskeilla ja kojuilla myydään paljon erilaisia välipaloja ja jälkkäreitä, jotka saattavat ehkä näyttää vähän epäilyttäville, mutta ovat yllättävän hyviä. Kannattaa testata!

27. Selfiet ovat kovinta huutoa, ja niitä sun kanssa halutaan ottaa vähän väliä. Intiassa saa muutenkin valkoihoisena tuntea olevansa jonkun sortin julkisuuden henkilö, kun paikallisilla on tapana tuijottaa melko häpeämättömästi – mm. nenän niistäminen junassa oli todella vaivaannuttavaa, kun tunsit, että useampi silmäpari tuijottaa :—-D

28. Ravintolassa ei kannata ihmetellä jos käy niin, että saat listan eteesi, mietit tovin jos toisen mitä tilaisit ja kun vihdoin päätät, kertoo tarjoilija, ettei sitä annosta ole mahdollista saada. Tätä tapahtui todella usein :–D Täytyy toki ymmärtää, että Intiassa kaikkia raaka-aineita ei ole saatavilla vuoden ympäri, mutta välillä se oli surkuhupaisaa.
29. Jos kysyt esimerkiksi kuskilta/konduktööriltä milloin bussi lähtee tai jotain vastaavaa, saat todennäköisesti aika usein vastauksen ”in 5 minutes”, joka tarkoittaa kaikkea muuta kuin viittä minuuttia. Noin puolta tuntia meidän kokemuksen mukaan :—D 

30. Unohda suomalainen aikataulu-kulttuuri. Intiassa asiat tapahtuvat ajallaan tai sitten eivät. Et koskaan tiedä, eli ei auta kun ottaa riski.
Esimerkki: Olin laittanut sähköpostia erääseen joogastudioon ja sopinut, että tulen seuraavana päivänä tunnille. Ensin etsin studiota noin puoli tuntia ja kun vihdoin löysin perille, oli minua vastassa hölmistynyt mieshenkilö, joka ei juuri englantia puhunut. Sen verran puhui kuitenkin, että osasi kertoa, ettei mitään joogaa ollut. Ja mähän olin aivan äimänkäkenä, että miten niin ei ole ja koitin selittää, että laitoin sähköpostiakin. Ja olipa heillä julistekin seinällä, jossa luvattiin päivittäin joogaa, tietyin kellonajoin. He olivat siis vaan päättäneet, että ei tänään, no big deal, mutta minulle se oli, sillä koen loukkaavaksi tai vähintään ärsyttäväksi sen jos aikatauluista ei pidetä kiinni. Intiassa kulttuuri on kuitenkin vähän eri ja tässä tapauksessa he olivat varmasti vain unohtaneet sähköpostini. Jokatapauksessa, aukioloajoilla ja aikatauluilla ei ole samanlaista merkitystä kuin kotosalla. 

31. Harvoihin paikkoihin on tienviittoja, eikä teillä ole nimiä, joten suunnistamiseen kannattaa varata vähän enemmän aikaa. 

32. Kun olet hyppäämässä tuk tukiin tai taksiin, kysy aina ensin hintaa ja sovi tietystä summasta, ennen kuin lähdette liikkeelle.

33. Jos olet menossa johonkin tiettyyn paikkaan, varaudu näyttämään se google mapsista kuskille. Jos sulla ei ole nettiä, ota etukäteen ainakin muutama screen shot, jotta pääsette perille kohteeseen. Huomasimme, että taksikuskit yllättävän harvoin tiesivät missä mikäkin on, ja usein saatiin aika pitkäänkin selata karttaa ennen kuin kuski hoksasi minne pitäisi suunnata. Joskus seurattiin itse reittiä google mapsista ja ohjattiin kuskia.
Voi olla, että kaupungit ovat yksinkertaisesti vaan niin isoja, ettei kuskeilla ole sellaista kunnon tuntumaa tai sitten hämmennykset johtuivat siitä, että meidän kartoissa paikkojen nimet on englanniksi jolloin kuskien on ehkä vaikeampi hahmottaa missä mennään, sillä he lukevat tietysti paremmin hindiä. Tiedä häntä! Helpotti kuitenkin hyvin paljon kun tiesi vähän itsekin etukäteen mihin suuntaan on tarkoitus mennä.

Toivon, ettei tämä postaus saanut turhan negatiivista sävyä, sillä se ei ollut tarkoitukseni! Tavoitteenani oli vinkata näistä jutuista ja kertoa muutamista skenaarioista, jotta eri kulttuurista tuleva välttää turhat mielipahat ja kompastuskivet, ja voi keskittyä paremmin vaan nauttimaan. Sillä nautittavaa Intiassa kyllä riittää, joka aistille :—) Tärkein vinkkini onkin siis se, että yritä unohtaa stressi, ole avoin uusille kokemuksille äläkä suunnittele liikaa!

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Seuraavaksi oli vuorossa viimeinen Intia-etappimme, pyhistä pyhin Varanasi. Dharamsalasta edettiin ensin bussilla Pathankotiin, josta meidän oli määrä jatkaa matkaa junalla. Juna-asemalla hetken odottelun jälkeen kävi ilmi, että juna on kaksi tuntia myöhässä. Paikalliset eivät tuntuneet olevan moksiskaan. Suomessa ärräpäät olisi lennelleet jo :–D Ei auttanut kuin odotella. Seurasin kun kaksi kerjäläistyttöä poukkoili pitkin asemaa, välillä leikkien ja välillä kerjäten. Tuli vähän surullinen fiilis, kun he esimerkiksi löysivät laiturilta joltakin tippuneen sheiverin ja keksivät leikkiä sillä. Toivottavasti eivät satuttaneet itseään. Kerjäläisiä on Intiassa paljon ja niiden näkeminen tuntuu aina pahalta, mutta etenkin lasten kohdalla tuntuu oikeasti aika sydäntä riipivältä ja pakko myöntää, myös tekopyhältä. Siinä me vain yltäkylläisinä odoteltiin junaa ja seurattiin kun vähempiosaiset yritti selvitä. 

Vihdoin juna saapui ja edessä oli 21 tunnin matka kohti Varanasia. Matkan pituus ei liiemmin ahdistanut, sillä meillä oli yläpunkat varattuina ja pystyisimme näin ollen nukkumaan melkein puolet matkasta. Seuraavana päivänä, vähän ennen saapumista, juna jäi jumimaan jonnekin meille tuntemattomasta syystä ja liikumme seuraavan tunnin aikana ehkä kilometrin. Loppupeleissä juna oli jälleen kaksi tuntia myöhässä ja yhteensä matkantekoomme meni 31,5 tuntia. Olo oli aika ryytynyt tämän rupeaman jälkeen, mutta myös onnellinen, sillä vihdoin olimme kohteessa!

Varanasi otti meidät vastaan hyvin kapeilla, pölyisillä ja sokkeloisilla kaduillaan. Lehmiä tuntui olevan enemmän kuin missään ja toisinaan se aiheutti pientä klaustrofobiaa kun yritimme toimia samoilla kulkuväylillä. Kaiken keskus oli tietenkin Ganges joki, jonka varrella oli vieri vieressä, kilometrikaupalla Ghateja, eli rappuja, jotka veivät rantaan. Ganges-jokeen kipataan polttohaudattujen tuhkat, joten voitte ehkä kuvitella kuinka sakeaa vesi oli, kun ottaa huomioon, että polttohautauksia tehdään satoja päivässä. Silti, sadat ellei tuhannet ihmiset käyvät uiskentelemassa tässä vedessä päivittäin. He myös pesevät pyykkejään Ghatien rapuilla. Näin länkkärin silmin sitä oli vähän hankala sulattaa, kun ajatuskin siihen veteen menemisestä puistatti, mutta näin Varanasissa on tehty ikuisuuden ajan. Kyse on uskonnollisesta rituaalista, ja kaikista pyhin rituaali on juuri Manikarnika Ghatilla polttohaudatuksi tuleminen. 

Tuhannet ihmiset matkaavat Varanasiin vain polttohaudatakseen läheisensä, sillä se poistaa kuolleen henkilön uudelleensyntymisen kierteestä ja päästää sielun ikuiseen lepoon. Manikarnikalla palaa tuli taukoamatta – sanotaan, että se on Shiva jumalan tuli. Polttohautaus on tietyllä tapaa hyvin arkista, mutta siihen kuuluu kuitenkin oma uskonnollinen rituaalinsa. Ensin, kuolleen henkilön läheiset rakentavat ruumiille bambusta paarit, ja käärivät ruumiin ensin valkoiseen lakanaan ja sen päälle he laittavat punaisia ja oransseja kankaita sekä koristeita (nämä ovat pyhiä värejä). Sen jälkeen ruumis kannetaan kulkueessa Ghatille, lausuen samalla mantraa. Ruumiin ollessa edelleen paareilla, se upotetaan Gangesiin, jonka jälkeen se nostetaan takaisin ja riisutaan värilliset kankaat sekä koristeet, jättäen vain valkoinen lakana ruumiin ylle. Ghatilla on oma polttoalttarinsa, johon ladotaan ensin ostetut puut, niiden päälle ruumis ja sytytetään ”kokko” palavalla (todennäköisesti) sokeriruo’osta tehdyllä vihdalla. Me näimme yhden tapauksen, jossa läheiset laittoivat ruumiin päälle ennen sen sytyttämistä kaikenlaisia herkkuja. Lienevätkö olleet lahjuksia jumalille? Kun ruumis on poltettu, läheiset vetävät päänsä kaljuiksi, partansa pois ja pitävät vain valkoisia lakanoita päällään seuraavat kymmenen päivää. Naisten ei tarvitse leikata hiuksiaan, vain kynsien leikkaaminen riittää. Naisia ei polttopaikoilla näkynyt muutenkaan, sillä sinne heillä ei ole asiaa. Sanotaan, että naiset itkevät helposti, mikä häiritsee kuolleen sielua. Pääsy on kielletty myös siksi, että uskotaan naisten saattavan heittäytyä surun myötä itsekin liekkeihin. Melko dramaattista, mutta nämä ovat säännöt. Muuten polttopaikat olivat täysin julkisia, eli kuka tahansa pääsee tätä kaikkea katsomaan. Hinduille hautajaiset eivät ole samanlainen asia kuin meille ja sielun saattaminen ikuiseen lepoon on onnellista, ei niinkään surullista. Vaikka tämän näkeminen tuntuikin itsestä aika hämmentävältä, oli se ajatuksen tasolla kuitenkin kaunista. 

Iltaisin Dasaswamedh Ghatilla sai seurata Ganga Aartia, pyhää rituaalia, jonka aikana musiikki soi ja omille jalustoilleen nousseet, juhlallisiin asuihin pukeutuneet pappismiehet tanssivat pitäen kynttelikköjä käsissään. En tiedä mistä siinä tarkkaan ottaen oli kyse, mutta sitä oli mielenkiintoista seurailla. Ihmisiä oli kerääntynyt sankoin joukoin katsomaan. 

Ghateilla pyöri turistien, paikallisten ja pyhiinvaeltajien lisäksi paljon oransseihin pukeutuneita sadhuja ja muita seuraavalle levelille päässeitä uskonmiehiä lannevaatteineen, isoine koruineen ja tuhkalla värjättyine kasvoineen. Sadhuja on moneen eri veneeseen, riippuen siitä mitä jumalaa he palvovat, mutta yhteistä heille on kuitenkin syvä usko ja tavoite päästä pois uudelleensyntymisen kierteestä omistautumalla täysin tälle uskolle. Heillä ei ole perhettä eikä materiaa. Useat ovat saattaneet elää täysin normaalia elämää (mitä se nyt sitten onkaan) aikuiseksi saakka ja ”kääntyä” sadhuksi vasta vanhemmalla iällä.

Joen rannassa ihmettelemisen lisäksi me vierailtiin Varanasin kultaisella temppelillä, joka oli sijoiteltu kapeiden katujen sekaan. Tungos oli valtava, kun sadat pyhiinvaeltajat halusivat päästä antamaan lahjoituksensa jumalille. Me haluttiin vaan päästä lähemmäs katsomaan meininkiä. Ja päästiinkin. Turisteina meidät vietiin jonojen ohi suoraan mehiläisenpesään. Sitä se nimittäin oli, hirveä kuhina! Jokaisella oli joko rahaa, kukkia tai jotain herkkua, jota he heittivät temppelin alttarille. Meillä pakanoilla ei ollut antaa mitään, mutta se ei haitannut. Saatiin seurata vierestä. 

Löydettiin myös mukava, autenttisen tuntuinen joogastudio, jonka pitäjä oli ihana,  höpöttävä vanhempi mies. Hän tarjosi meille kahvit ja kertoi naurujoogasta. Nauraa rehotti niin, että alkoi itseäkin naurattaa. Varattiin seuraavalle päivälle hatha jooga tunti, jota pitämään tuli nuorempi kaveri, Ayush. Hän oli joogannut pikkupojasta saakka. Ihmetteli, kun kerroimme, että jooga on suomessa todella suosittua. Joogatunti teki niin hyvää – venytti juuri sieltä mistä pitikin. Tuntui muutenkin todella kivalta joogata pitkästä aikaa, vaikka seuraavana päivänä lihakset olivatkin aivan jumissa. Olisipa aikaa ottaa joku intensiivikurssi, oppisi sulavammaksi. Ayush oli kuin muovailuvahaa meihin verrattuna, mutta hän myös ammattilaisena korjaili asentojamme ja tsemppasi. Tunti oli siis vain meille kahdelle ja se oli todella hyvä niin, vaikka aluksi vähän jännittikin.

Varanasista jäi todella hyvä fiilis. Tunnelma kaupungissa oli taas niin erilainen kuin missään muualla, kaikki oli käsinkosketeltavan pyhää. Maagista jollain tapaa. Jos siis koskaan päädytte Intiaan, muistakaa piipahtaa täällä! Ette varmasti pety.

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM