2017 KUUKAUSI KUUKAUDELTA
Tammikuu alkoi sillä, että aloitin uudessa työssä, ensimmäisessä esimiestehtävässäni. Olin super innoissani ja niin otettu, että esimieheni sitä paikkaa minulle tarjosi. Tammikuussa valmistuin myös Tampereen ammattikorkeakoulun kansainväliseltä puolelta tradenomiksi.
Helmikuussa ikää tuli taas yksi vuosi lisää ja tätä, sekä valmistumistani juhlittiin 20-luvun teemalla maaliskuun alussa.
Maalis-huhtikuun vaihteessa muutettiin Iiron kanssa meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin, joka olikin varsin ihana sellainen. Tässä asunnossa oli juuri ne oikeat vibat, kämppä tuntui omalta.
Huhtikuussa vietettiin pääsiäistä mökkeillen, jolloin päästiin myös lentämään pienkoneella. Oli aika hullua. 😀 Huhtikuussa osallistuttiin myös Joonas Hämäläisen MasterClass -kokkauskurssille, jossa taiottiin muutaman muun kokkailijan kanssa kolmen ruokalajin illallinen italialaisittain.
Toukokuussa käytiin ihastelemassa Hans Zimmerin konserttia, joka oli yksi hienoimmista musiikillisista kokemuksistani koskaan. Toukokuussa sain myös pyörän, enkä mitä tahansa pyörää, vaan sellaisen, jonka Iiro oli mulle salaa tehnyt meidän kellarissa. Tyyppi yllätti mut täysin ja mä olin aivan sydämet silmillä.
Kesäkuussa vietin elämäni ensimmäistä palkallista kesälomaa, jolloin suunnattiin Espanjaan. Ensin Barcelonaan siskoni luo ja sitten Madridiin yhteisen ystävämme luo. Oli aivan mahtava reissu! Kesäkuussa juhlittiin myös juhannusta tuttuun tapaan isolla poppoolla mökkeillen.
Heinäkuu alkoi Hailuodossa järjestettävillä Bättre Folk -festareilla, joita ei ihan turhaan oltu hehkutettu. Pienet (tosin koko ajan kasvavat) festarit, aidolla menolla ja hyvillä esiintyjillä höystettynä. Näillä festareilla löysin Litku Klemetin ja rakastuin entisestään Mikko Joensuuhun.
Elokuussa pidettiin vielä vähän lomaa ja tehtiin pieni visiitti Riikaan. Elokuun kruunasi jo perinteeksi muodostunut Flow-viikonloppu, joka ei tälläkään kertaa jättänyt kylmäksi. London Grammar oli mieletön.
Syyskuun lopulla matkattiin Lappiin, tarkemmin sanottuna Saariselälle, jossa vietettiin muutama päivä. Tehtiin pari vaellusta UKK:lla, huikeita maisemia ja poroja ihastellen.
Lokakuussa tehtiin parin ystävämme kanssa viikonloppureissu Iiron mökille, jonka puitteissa käytiin päiväpatikoinnilla Vuorilammella, jossa saatiin taas nauttia mielettömistä talvimaisemista ja pelätä (täysin turhaan) susia. 😀 Talvi oli tänä vuonna ihan uskomaton, mikä johtuu ainakin osaksi siitä, että vietettiin aika paljon aikaa Kainuun seudulla. Siellä on niin paljon lunta, että ei voi muuta kun huokailla onnesta.
Marraskuusta en muista juuri mitään muuta kuin sen, että kuun ensimmäisinä päivinä kerroin ihanille esimiehilleni, että aion vuoden vaihteessa lähteä toteuttamaan reissu-haaveitani, enkä palaa enää takaisin Ouluun. Näitä ilmoituksia seurasi myös uutisten kertominen omalle ihanalle tiimilleni, ja melkoinen tunteiden myllerrys. Ei ollut helppo paikka lopettaa omaa työsuhdetta, mutta en silti kadu valintaani. Elämä on tehty elettäväksi ja nyt sitä eletään!
Joulukuu meni aikamoisessa sumussa – paljon työkiireitä, muuttohommia ja reissuun valmistautumista. Huhhhh. Joulukin meni vähän siinä samassa sumussa, vaikka useamman päivän vapaalla olinkin. Joulukuun puitteissa saatiin kokea myös Himin jäähyväiskeikka (oi sitä nostalgiaa!) sekä meidän omat läksiäiset. Töissä olin aina 29.12. saakka ja itkemiseksihän se meni viimeisenä päivänä, mutta hyvä niin, koska se kertoo siitä, kuinka paljon tuo työ merkitsi. Joulukuu päättyi jälleen kerran Kainuuseen ja mökille, jonne mentiin kaveriporukalla vuoden viimeiseksi viikonlopuksi. Ensimmäiset 1,5 vuorokautta oltiin hyvin pitkälti ilman sähköä ja vettä, mutta hyvin selvittiin 😀 Siitä jäi oikeasti aika mahtavat muistot, eikä kukaan meistä ollut vastaavaa aiemmin kokenutkaan. Uudenvuoden aatoksi saatiin onneksi sähköt takaisin, palju lämpimäksi ja ruuat pöytään!
Voisi siis sanoa, että vuosi 2017 oli tehty mökkeilystä, ystävistä, musiikista, matkustelusta, töistä ja muutoksista. Ja tietenkin Iirosta ja meidän yhteiselosta. Vuosi oli täynnä rakkautta ja unohtumattomia muistoja, mutta oli siinä myös varjopuolensa. Mennyt vuosi oli mulle henkisesti todella raskas, ja voisin väittää olleeni melkoisessa vuoristoradassa. Koin paljon ahdistusta, kateutta, masennusta ja mielipahaa, syyllisyydestä puhumattakaan. Isoja mörköjä, jotka hetkittäin tuntui mahdottomilta, mutta joiden selättämiseen osasin myös pyytää apua. Voisin väittää myös kasvaneeni paljon viime vuoden aikana ja sillä teemalla haluan jatkaa myös tänä vuonna.
Vuosi 2018 alkaa mun ja Iiron toistaiseksi määrittelemättömän pitkällä reppureissulla, joka alkaa kuuden päivän kuluttua ja loppuu tosiaan sitten kun meistä siltä tuntuu, kuitenkin viimeistään puolen vuoden päästä. Olen niin innoissani, mutta en myöskään vielä täysin ymmärrä sitä, että me ollaan oikeasti lähdössä. Ei voi tietää mitä kaikkea reissu tuo tullessaan ja sehän siinä parasta onkin. Irtaudutaan täysin arjesta ja otetaan vastaan kaikki se mitä eteen tulee. Tästä tulee niin siistiä.
