…tai meidän tapauksessamme Canggu, Ubud sekä Uluwatu.

CANGGU

Saavuimme Nusa Lembonganilta laivalla Sanuriin, josta ajoimme suoraan Cangguun, Pohjois-Kutalle. Paikkaa oli aika paljon etukäteen hehkutettu, joten omat odotukseni olivat melko korkealla. Majoituimme yleisesti ottaen koko reppureissumme ajan melko edullisesti, mutta toisinaan oli mukavaa myös vähän panostaa, kuten teimme esimerkiksi ensimmäisenä yönämme Canggussa.Varasimme noin viisi kymppiä yöltä maksavasta Lila Boutiq hotellista ”bungalowin”, joka oli aivan ihana. Kauniita terassein varusteltuja taloja, jotka oli sisustettu hyvällä maulla ja yksityiskohtia miettien. Ainoa miinus oli se, ettei hintaan kuulunut minkäänlaista aamupalaa. 

Toisena päivänä siirryimme huomattavasti edullisempaan Moon bamboo villaan, joka oli todella leppoinen paikka vähän kauempana keskustasta. Uima-allas, säkkituolit ja bungalowit pelkillä verhoilla. Canggussa olimme jälleen yhdessä ystäväpariskuntamme kanssa, joiden kanssa olimme viettäneet aiemmin aikaa Lombokilla sekä Gileillä. Olimme olleet hetken omilla teillämme, sillä halusimme tehdä vähän eri juttuja, mutta päädyimme pienen paussin jälkeen onneksi vielä hetkeksi samaan paikkaan. 

Canggu oli yllättävän mitäänsanomaton maisemiensa puolesta, mutta sitten taas palvelujensa puolesta todella toimiva. Toinen toistaan kivempia ravintoloita, aivan ihanaa kasivsruokaa ja hienoja baareja. Ne jäi päällimmäisenä Canggusta mieleen. Mukava paikka, jossa todellakin viihdyttiin, mutta ei välttämättä tarvitsisi tulla enää uudelleen. 

Lemppareitani olivat fiilistä nostattava Pretty Poison -skeittibaari sekä ehkä hienoin (ja ehdottomasti isoin) koskaan näkemäni rantabaari La Brisa. Lacalitasta sai suussa sulavia kalatacoja sekä muuta tex mex-ruokaa. Sitten taas Shady Shackista ja Peloton supershopista mm. äärimmäisen hyviä salaatteja. Pizzan himossa kannattaa suunnata La Baraccaan ja Indonesialaisen laatusafkan perässä Ulekaniin. 

UBUD

Matkamme jatkui Canggusta autolla kohti Keski-Balilla sijaitsevaa Ubudia, jonka olin mieltänyt riisipeltojen ympäröimäksi kyläksi, jonne tullaan joogaamaan ja rentoutumaan. Sitä se tavallaan olikin, mutta pakko sanoa, että jouduin myös aika karvaasti pettymään. Pettymään siksi, että fiilis ei ollut sellainen mitä olin ajatellut, koska paikka oli todella turistinen. Esimerkiksi jokaisessa instagram-kuvassa näkyvä Tegellalang riisipelto ei ole mikään oikea riisipelto, josta joku saisi ravintoa, vaan se on lätkäisty siihen, jotta turistit saisivat ottaa selfieitä. Ja niitä turisteja siellä tosiaan olikin, sankoin joukoin. Menimme myös etsimään sellaista viidakon keskellä olevaa isoa keinua, sillä olin nähnyt siitä hienoja kuvia, mutta kun sen löysimme, oli todellisuus aika karu. Kyseessä oli tällainen ”keinupuisto”, jonne olisi pitänyt maksaa 35 dollaria sisään (?!?), jotta saisi hetken aikaa keinua ja ottaa sen kuvan Instagramiin. Ei kiitos. Keinuille oli sen lisäksi hirveät jonot, eikä se siis muutenkaan ollut sitä mitä luulin. Olin olettanut, että keinu tosiaan olisi jossain viidakossa ja sinne olisi voinut vaan mennä, kunhan tietäisi mistä sen löytää. Mutta ei. Nostan toki hattua sille tyypille, joka on keksinyt tehdä näistä keinuista bisneksen, sillä se selkeästi toimii. 

Nähtävyydet eivät siis meitä Ubudissa vakuuttaneet, mutta kaunista siellä kyllä oli. Ubud on myös oiva kohde upeissa ja uniikeissa majapaikoissa asumiseen, riisipeltojen kupeessa joogaamiseen ja ihanissa kylpylähoidoissa käymiseen. Me majoituttiin Ubud Tropical -nimisessä luksustelttailu paikassa, jossa oli iso keittiö kaikkien asukkaiden jaettavaksi, kaksi uima-allasta ja ympärillä rehevää viidakkoa. Meidän huone oli tosiaan iso teltta, mutta ei mikään sellainen, joka nyt ensimmäisenä tulee mieleen, vaan ihan kuin bungalow, mutta paksusta kankaasta tehty. 

Ubud yoga housessa käytiin joogatunnilla, joka ei ollut ehkä elämäni paras tunti, mutta pisteet tuli studion lokaatiosta, sekä kylmistä kasvopyyhkeistä, jotka saimme tunnin jälkeen. Pienillä yksityiskohdilla on iso merkitys. Karsa Spasta varasin yhdelle päivälle kolmen tunnin session, johon kuului kokovartalohieronta, kuorinta sekä kukkakylpy. Kylvyssä sai siemailla myös taivaallisen hyvää sitruunaruoho-inkivääriteetä, joka oli oikeasti niin hyvää, että harmitti, kun kuulin, ettei sitä ole myytävänä. Heittämällä paras juomani teekuppi.

ULUWATU

Uluwatussa vietimme vain yhden yön, joten kovin syväluotaavaa analyysia en voi paikasta antaa, mutta sen voin kuitenkin sanoa, että meidän vuorokausi siellä oli kaikin puolin miellyttävä. Majoituimme Bingin beachin läheisyydessä, joka oli mielestäni todella hyvä spotti, ja siitä pääsi myös nopeasti itse Uluwatuun. Bingin beach ei ollut se paras ranta uimiseen tai rannalla loikoiluun noin muutenkaan, mutta unelmaspotit löytyivät sen läheisyydestä, kunhan jaksoi nähdä vähän vaivaa. Jatkoimme tosiaan rannalla ollessamme kävelyä kohti rantaviivan päädyssä seisovia kalliolohkareita, joiden välistä piti pujotella ja välillä kahlata vähän vedessäkin, jotta päätyi kuvankauniille pikkurannalle, jossa oli tasan yksi ihminen meidän lisäksi. Jatkettiin tutkimusmatkaamme vieläkin pidemmälle ja pian löytyi toinenkin ”salaranta”. Viimeiseksi, jo melko pitkän puikkelehtimisen jälkeen, päädyttiin erään resortin juurelle, joka oli sijoiteltu kyllä vimpan päälle täydelliseen paikkaan. Voi jos olisi siinä majoittunut. Seikkailumme oli erittäin vakuuttava ja kameraan tuli tallennettua aika monta kuvaa, sillä joka puolella oli niin kaunista.

Bingin beachiin ja sen läheisyyteen tutustumisen jälkeen ajeltiin skootterilla Uluwatuun. Söimme lounasta tunnetussa Single Fin -ravintolassa, jonka jälkeen piipahdimme Uluwatun rannalle, joka oli isojen kallioiden juuressa. Rannalle päästäkseen piti mennä kallioiden väliin muodostuneen ”tunnelin” läpi ja kahlata myös pieni pätkä. Surffareita oli todella paljon liikenteessä.

Viimeisenä menimme kuuluisalle Uluwatun temppelille. Itse temppeli ei ollut kummoinen, mutta maisemat olivat aivan upeat. Bongattiin merikilpikonnia ja katsottiin kun aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea. Ajantajukin hävisi niissä puitteissa, sillä kun palasimme vihdoin hotellille, tajusimme, että kello oli paljon enemmän kuin olimme luulleet. Pieni paniikki iski, sillä lentokentälle olisi pitänyt lähteä jo. Kun taksikuski saapui ja kysyi milloin lentomme lähtee, oli hänenkin kasvoillaan pieni ahdistuksen häivähdys havaittavissa. Etelä-Balin liikenne oli aivan älytön ja meidän 10 kilometrin matkaan meni puolitoista tuntia aikaa?! Ehdittiin onneksi lennolle, mutta ei varmaan olisi ehditty, jos kuskimme ei olisi tuntenut reittejä ja poikennut yhdessä välissä aivan tukossa olevalta päätieltä pikkuteille.

Etelä-Balista jäi melko täyteen ahdettu, mutta kuitenkin mukava fiilis. Ei paikkaa ihan turhaan hehkuteta, mutta jos jonkun neuvon antaisin, niin se olisi se, ettei kannata uskoa instagram-kuvista saatuihin mielikuviin :—-D ja myös se, että mestoille kannattaa suunnata low seasonin aikaan. Turisteja siellä on aina ja itse en voi edes kuvitella miten ahdasta siellä on sitten high seasonilla, koska jo nyt porukkaa oli omaan makuun aivan tarpeeksi.

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Lensimme Labuan Bajosta Denpasariin, josta lähdimme samantien kohti satamaa, sillä halusimme aloittaa Balin rundimme Nusan saarilta, joilla tarkoitan nyt siis Penidaa, Ceningania ja Lembongania. Kolmea saarta, jotka kuuluvat Balille ja löytyvätkin aivan sen kyljestä. Laivamatka oli melkoisen bumby ride kun rysäyttelimme vähän väliä aaltoihin speed boatillamme. Ensimmäiseksi suuntasimme saarista isoimmalle, Nusa Penidalle, johon olin todella typeränä varannut vain yhden päivän aikaa. Iso virhe.

Meillä olisi siis ollut enemmänkin aikaa jos olisimme saaneet suunnittelemamme kahden kuukauden viisumit Indonesiaan, mutta koska emme saaneet, meidän piti poistua maasta kuukauden jälkeen, joka muutti aikataulujamme.

Penida oli yllättävän iso, eikä siellä ollut kovin montaa tietä, joten välimatkat paikasta toiseen olivat pitkät. Tätä en ollut hoksannut tarkistaa ennen saapumistamme, joten pettymys oli suuri, kun tajusin, ettei ehditä tehdä puoliakaan siitä mitä olin meille suunnitellut. En pidä siitä, kun suunnitelmani eivät toteudu :—D Loppupeleissä kävimme auringonlaskun aikaan Crystal Bayn rannalla, joka oli kuvankaunis spotti, sekä aikaisin seuraavana aamuna Kelingking beachilla, joka oli vähintäänkin mieletön. Kyseinen paikka on ehkä se tunnetuin Nusa Penidan nähtävyys, ainakin Instagram-kuvien perusteella. Mutta en yhtään ihmettele miksi. Upeat kalliot, huuuuima pudotus ja alhaalla kauniin turkoosi, kuohuva meri sekä hiekkaranta. Ei kannata kuitenkaan lähteä auringonottoaikeissa tänne. :–D

Koska me saavuimme paikalle aikaisin aamusta, saimme rauhassa kavuta alas, ja hyvä niin, sillä se oli melko hasardi toimenpide. Alas vievät tikkaat koostuivat nimittäin vain köydestä ja oksista. Reitti oli myös hyvin jyrkkä ja askelmat isoja. Alhaalla oli vastassa niin järkyttävä aallokko, että Iirolta meinasi lähteä jalat alta jo siinä kohtaa kun hän oli vedessä vasta pohkeita myöten. Uimiseen se ei siis ollut järin hyvä valinta, joskin meidän lisäksi ainoina rannalla olevat saksalaispojat uhkarohkeasti rynnistivät aaltoihin ja saivat melkoista kyytiä. Yhdellä hajosi siinä myllytyksessä uimahousutkin :—-D me pällisteltiin hetki, otettiin muutamat kuvat ja lähdettiin kiipeämään takaisin ylös. Tässä kohtaa ei auttanut kurkkia alaspäin vaan pitää katse tiukasti kohti menosuuntaa. Ajoituksemme oli aikalailla täydellinen, sillä ylöspäästyämme mestoille oli jo ihan jäätävä jono. Kannattaa siis oikeasti mennä aikaisin jos haluaa tästä luonnon ihmeestä nauttia!

Penidasta jäi todella hyvä fiilis, vaikka ehdittiinkin olla siellä vain hyvin vähän aikaa. Nähtävää olisi riittänyt ainakin vielä parille päivälle ja yleinen viba saarella oli muutenkin mukavan rento ihan vaan oleiluunkin. Tänne täytyy siis vielä joskus tulla takaisin.

Penidalta siirryttiin saarista seuraavalle, huomattavasti pienemmälle Nusa Ceninganille, josta meillä oli varattuna kavereidemme suosittelema majoitus. DaFishin henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä ja itse lokaatiokin oli enemmän kuin kohdallaan. Meillä oli upea bungalow omalla terassilla ja ulkoilmakylppärillä. Ainoa mikä meitä häiritsi oli paikan muut vieraat, jotka koostui kahdesta lapsiperheestä, mikä vaikutti vähän latistavasti yleisfiilikseen. Olimme kuulleet, että DaFishin allasbaarissa soi musiikki ja siellä on mukava rentoutua, nauttien Bintang jos toinenkin, mutta mitään tällaista emme kokeneet. Ei sillä, että minulla olisi mitään perheitä vastaan, mutta altaalle ei ihan hirveästi tehnyt mieli mennä kun siellä räpiköi lapsia uimaleluineen. Aina ei voi voittaa, mutta suosittelen paikkaa silti! Todella kiva, etenkin jos on menossa vaikka isommalla kaveriporukalla (eli voi buukata ne muutkin bungalowit ja eliminoida lapsiperheiden mahdollisuuden) ! :—-D

Suuntasimme ensimmäisenä Ceninganin Secret Beachille, joka oli kaunis ja syrjäinen ranta, jossa ei kovin montaa tyyppiä ollut meidän lisäksi. Uida ei voinut, sillä satuimme paikalle juuri laskuveden aikaan, jolloin ranta oli pitkälle pelkkää korallia ja pidemmällä taas aallokko todella kovaa. Kävimme myös Blue Lagoonilla, jossa vesi oli turkoosiakin turkoosimpaa, mutta harmiksemme se ei ollut ranta, kuten olimme virheellisesti luulleet :—D Kiva oli kuitenkin käppäillä piikikkäillä, vulkaanisilla kallioilla ja ihastella aaltoilevaa laguunia ylhäältä päin. En tiedä mikä siinä on, mutta aaltoja voisi tuijottaa tuntikausia. Vähän sama efekti kuin takkatulen tai nuotion kanssa.

Auringonlaskua menimme katsomaan Mahana Pointille, jonka terassilta kyttäsimme surffaajia. Kyseiseltä terassilta oli mahdollista myös hypätä alas, mutta meistä siihen ei ollut, sillä aallot hakkasi aika lujaa kallion seinämään ja pudotus oli melko korkea :—D Mua nyt ei saisi hyppäämään yhtään mistään, mutta Iirokaan ei tästä syttynyt, vaikka (uhka)rohkeampi onkin. Eräs neito siitä kuitenkin roikaisi alas sopivan hetken (= kun aallokko oli vähän rauhallisempaa, niin ettei ne iskeneet täysillä kallioon) tullen ja hyvin selvisi! Rohkea veto.

Seuraavana päivänä otimme skootterin alle ja ajoimme Lembonganille. Ceninganin ja Lembonganin välissä on kapea silta, joka mahdollisti saareen tutustumisen ilman majapaikan vaihtoa. Menimme ensin mangrove metsään pienelle veneajelulle, jonka jälkeen ihastelimme horisontissa komeilevaa Agung -tulivuorta samalla kun nautimme lounastamme. Lembonganin Dream beach oli kohteenamme seuraavana, mutta jälleen kerran osuimme paikalle laskuveden aikaan, joten ranta ei ollut ihan parhaimmillaan. Kävimme silti pulahtamassa, sillä vedessä oli yksi kapea väylä, joka ei ollut korallin peitossa eli sitä pitkin tasapainottelemalla pääsi kastautumaan :—D Auringon laskun aikaan tähtäsimme Devil’s Tearille, joka koostuu kalliopoukamista, joihin aallot lyö kovaa, mikä aiheuttaa sen, että vesi purskahtelee laitojen yli. Todella kaunis paikka auringonlaskun ihastelemiseen ja jälleen kerran täydellinen lokaatio aaltojen tuijotteluun. Oli jännittävää odottaa isoimpia aaltoja, jolloin vettä lensi aivan kunnolla tasanteelle asti. Mä käytin tilanteen hyväkseni ja menin tallustelemaan tasanteelle muodostuneisiin altaisiin samalla kun Iiro nappaili kuvia :–D Hiukan uhkarohkeaa, kun ei tosiaan koskaan tiennyt milloin se seuraava iso aalto iskee, mutta tuuri kävi ja selvisin kuivana ja vammoitta.

Illaksi palasimme takaisin Ceninganille ja söimme ravintolassa, jonka ”henkilökuntaan” kuului pienen pieni pörröinen koira, joka pyöri ruoan himoissa meidän jaloissamme ja välillä meidän säkkituolien selkänojillakin :–D Niin suloinen. Myös kun olimme ajamassa tähän kyseiseen ravintolaan, pysäytimme hetkeksi skootterin tien reunaan katsoaksemme karttaa ja samalla hetkellä eräs koira hyppäsi skootterimme kyytiin, eikä meinannut millään lähteä pois. Nauratti aivan hulluna – se olisi vaan halunnut kyydin!

Nusan saarista jäi yleisesti ottaen todella hyvät vibat ja näin jälkikäteen voin sanoa, että paremmat kuin Etelä-Balista. Saarilla meininki oli hyvin rento ainakin silloin huhtikuun loppupuolella, eikä missään ollut sellaista turistirysä -fiilistä, vaikka toki kaikki pyöriikin turismin ympärillä. Kuulin, että ilmeisesti ainakin Lembonganilla myös snorklauspuitteet ovat kohdillaan, mutta itse emme sitä testanneet.

Ps. Luin tämän blogipostauksen ennen Nusan saarille menoa ja sain sieltä paljon vinkkejä ja inspistä omalle visiitille!

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM