Kirjoitin päiväkirjaa hyvin pitkälti heti siitä lähtien kun opin kirjoittamaan, aina yläasteajoille asti. Satunnaisesti kirjoittelin myös muutama vuosi myöhemmin, kun muutin ensimmäistä kertaa Helsinkiin. Silloin se kuitenkin jäi, enkä sen jälkeen palannut kirjoittamaan enää käsin. Tärkeiden juttujen läpikäymiseen käytin tämänkin jälkeen kyllä tekstiä, mutta käsin kirjoitus vaihtui tässä kohtaa koneella näpyttelyyn, sillä se oli helpompaa. Olen siis aina tykännyt kirjoittaa ja se on ollut mulle tosi tärkeä osa itseni ilmaisussa ja esimerkiksi vaikeiden asioiden käsittelyssä. Tajusin kuitenkin, että vaikka koneella kirjoittaminen oli helppoa, oli se myös jotenkin todella tympeää. Se ei vaan tuntunut samalta. 

Sitten, alkuvuodesta eräällä Oulun visiitilläni törmäsin kirpputorilla kuvissa näkyvään mielettömän suloiseen, itsetehtyyn kirjaseen, josta mulla tuli jotenkin todella vahvasti Taru Sormusten Herrasta-vibat, ja mun oli pakko viedä se sieltä kassan kautta kotiin. Päätin, että siitä tulee mun reissupäiväkirja. Kirjoitan siis vähintäänkin aina silloin, kun olen jossakin uudessa paikassa. Edes pari riviä siitä missä olen ja mitä on tullut koettua. Sitä on nimittäin aika siistiä lukea sitten joskus jälkikäteen. Toivottavasti ainakin. Ja se tuntuu hyvältä ajatukselta. On ihana kirjoittaa paksuille, oikein kunnon paperisille sivuille, joiden seasta pilkottaa kukanlehtien palasia. 

Nyt mä lähden mökkeilemään! Luvassa grilliruokaa, kuplivaa, kavereita, uusia tuttavuuksia, saunomista ja pihapelejä. Kyllä kelpaa.

BLOGLOVIN, FACEBOOK