Vääristynyt kehonkuva ja tapaus Vaakakapina

Tästä aiheesta ei moni tiedä, joten ehkä minun on siitä kirjoitettava. Seksuaalisen väkivallan uhreille tyypillinen oire on vääristynyt kehonkuva. Olen kärsinyt siitä koko ikäni enkä vieläkään ole parantunut.

Olen virallisten terveysmittareiden mukaan ollut aina normaalipainoinen, toisinaan liiankin laiha. Vajaa kymmenen vuotta sitten olin taas kerran lääkärissä joidenkin kummalisten fyysisten oireiden takia. Mitään selittävää ei sillä kertaa löytynyt, mutta muistan lukeneeni lääkärin lausuntoa jälkikäteen, jossa lääkäri kuvaili minua ”hoikkarakenteiseksi naiseksi”. Minua? Eikö sillä ollut silmiä päässä? 

Minulla on pyöreät kasvonpiirteet, koko lapsuuden sain kuulla pyöreistä poskistani. Tai ehkä se oli vain muutaman kerran, mutta muistan jokaisen kehoani koskevan kommentin. Siis sellaisen, mikä ei mielestäni ole ollut positiivinen. 

Vääristyneeseen kehonkuvaan liittyy myös turvasyöminen. Kävin eilen jo aamulla kaupassa, jossa sain kierrettyä karkkihyllyn tällä kertaa. Iltapäivällä stressin kourissa en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin sirkusaakkosia ja suklaata. Täydellä automaattiohjauksella JUOKSIN kauppaan, ostin pussin sirkusaakkosia ja pätkiksiä. Revin aakkoset jo heti kassalla auki ja tungin niin monta musta-punaista suuhun kuin kerralla sain.

Teininä olisin lähtenyt ahmimisen jälkeen lenkille ja oksentamaan. Nyt oli muuta pakollista tekemistä, joten kieriskelin huonossa omatunnossa soimaten itseäni pari tuntia. Ainoa, mikä lohdutti, oli ajatus, että voisin lasten tanssitunnin aikana käydä juoksemassa. Tanssitunnin aikana satoikin kaatamalla vettä, joten menin ahmimisen kanssa nukkumaan, vihaten itseäni.

Tänä aamuna luin Vaakakapinan tekstin Triggeriherkkyys on voitettavissa, jos syöt tunteisiisi, lue tämä -artikkelin. Teksti vastaa Läskimyytinmurtajien Facessa esitettyyn kysymykseen ”MITEN voisin muuttaa ajatteluani, ettei JOKA KERTA kun normaalipainoinen kauhistelee ”läskejään” tulisi itselle niin SURKEA ja PASKA fiilis? Miten tää MURRETAAN?” 

En ala nyt referoimaan artikkelia tässä, vaan suosittelen kaikkia kiinnostuneita lukemaan sen. Se on todella hyvä kaikille tunnesyömisen kanssa kamppaileville!

Vaikka en ole fyysisten mittareiden mukaan ylipainoinen, olen varmasti kommentoinut isoa mahaani ääneen ja aiheuttanut sillä pahennusta. Olen pahoillani siitä, mutta samalla haluan tuoda esiin, että kun jossain mediassa lanseerattiin termi ”laiha läski” koin valaistuneeni. Sellainen minä olen! Voin jossain valokuvassa näyttää laihalta, mutta oikeasti olen läski. Niin minä ajattelen vielä toistaiseksi.

Olen hyvin vittuuntunut siihen, että kukaan kommentoi toisen kehoa millään tavalla negatiivisesti, missään yhteydessä koskaan. Lisäksi olen surullinen kaikista somessa esiintyvistä paljastavista kuvista. Ajattelen ensin, että miksi kuvassa oleva ihminen haluaa näytellä puolialastonta vartaloaan kaikille? Kenen hyväksyntää hän kaipaa? Kamppaileeko hänkin vääristyneen kehonkuvan kanssa ja tarvitsee tuntemattomien ihmisten ihailevia kommentteja vakuuttuakseen timmiydestään? Sitten katson tuhatta tykkäystä kuvan alapuolella ja mietin, että riittääkö sille tuhat tykkäystä? Riittääkö sille mikään?

Seuraavaksi ajattelen, kuinka pinnallista tämä kaikki onkaan, mistä tämä itsekkyys kumpuaa ja miksi aikuiset ihmiset välittävät nuorille näiden somekuvien ja niistä tykkäämisen muodossa asennetta, että vartalon koolla tai muodolla on jotain väliä? Että timmeistä tykätään enemmän?

Mutta olen hyvin iloinen työstä, jota Vaakakapina tekee meidän kaikkien puolesta. Kiitos.