Laskin tänään huvikseen mun vaatehuoneen henkarit. Niitä on yhteensä 52. Siis 52!! En edes laskenut mukaan takkeja, housuja tai kolmea pinoa t-paitoja / toppeja. Urheiluvaatteet on myös ihan oma lukunsa… Ja voin väittää että moniin tuttaviin tai ystäviin verrattuna mun vaatehuoneen kertymä ei edes ole pahimmasta päästä vaan sanoisin että melko maltillinen.

Olen monesti miettinyt raivaavani itselleni tuollaisen kuuluisan Caroline Rectorin kapselivaatekaapin  jonka tarkoitus on minimoida vaatekaapin sisältö 37 (tai itse nimeämääsi määrään) eri vaatekappaleeseen joita miksaamalla tulisi arjessa pärjätä. Tämä kenties jo puhki kulutettu trendi (?) selventää kuulemma niin mielesi kuin tyylisikin – so they say… Ehkä joku päivä kun nämä arjen kiireet helpottavat ja univelkakin vähenee, innostun tekemään kapselikokeilun. Sitä ennen keskityn kuitenkin vain skannaamaan uusien ja jo ostamieni vaatemerkkien ekologista jalanjälkeä. 

Mitä tarkoitetaan kun puhutaan ekomuodista? Tälle on varmasti niin monta tulkintaa kuin vastaajaakin. Omien tietojeni pohjalta vastaan kuitenkin, että se on muodin kuluttamista kestävästi ja harkiten. Se on rikkimenneiden vaatteiden korjaamista, pesuohjeiden noudattamista ja heräteostosten välttämistä ja ennen kaikkea vain tarpeeseen ostamista. Tämä edellyttää itsehillintää ja tiedostamista miksi tulee ylipäätään shoppailtua. Meistä monelle kun se tuppaa olemaan terapiaa huonon päivän jälkeen. Tunnustuksia, anyone? 😉

Ekomuodilla tarkoitetaan myös ennen kaikkea kestävän kehityksen mukaisesti tuotettuja vaatteita. Niissä on usein hintaa enemmän kuin halpahallin farkuissa, mutta senkin jo pitäisi ajaa harkitsemaan ostopäätöstä enemmän. Nyt tullaankin siihen kysymykseen, että mistä ihmeestä sitä tietää mikä vaate on kestävän kehityksen mukaan tuotettu? Mikä kuitu nyt on luonnon kannalta paras? Tämähän vaatii armotonta asiaan perehtymistä ja kellä siihen nyt on aikaa kun uusi mekko pitäisi saada asap! On kyllä mielenkiintoista nykypäivänä, että ruoan alkuperä ja tuotantotavat kiinnostavat kovasti. Kotitilalta tulevat kananmunat jaksetaan tilata useita viikkoja etukäteen ja luomukanat jaksetaan lähteä hakemaan torstaimarketeilta. Vaateostoksiin nämä samat asenteet eivät jostain syystä vain ole vieläkään tarttuneet. Luulenpa että muotimainonta puree meihin enemmän kuin haluamme uskoakaan. Mikäpä sen parempi tunne kuin uusi pikkujoulumekko kauppakassissa ja vieläpä edullinen! Eipähän tarvitse käyttää sitä viimevuotista.. Palatakseni vielä tuohon asiaan perehtymiseen, on totta, ettei peruskuluttajalla ihan oikeasti ole aikaa / jaksamista selvittää minkä tehtaan toimintaa Intiassa se kannattaa (ja mitä kaikkia ympäristölakeja ko. tehdas rikkoo) jos hän ostaa halpavaateketjusta neuleen. Vaateostoksiin kun vielä usein liittyy tietty nautinnonhakuisuus ja onhan tuo salapoliisityö omiaan sen fiiliksen pilaamaan.

Annanpa tässä kuitenkin alkuun innokkaille esimerkin muutamasta verkkokaupasta ja ihan kivijalkamyymälästäkin, josta ostaessasi voit olla kutakuinkin varma että shoppailet ”ekosti”. Suomalainen Nudge    ja verkkokauppa Weecos  myyvät pääsääntöisesti suomalaista kestävän kehityksen mukaisesti tuotettua muotia. Omaan tyyliini iskee kuitenkin paremmin New Yorkilainen verkkokauppa Modavanti (joo pitää tilata Atlantin toiselta puolelta). Jos sulla on surffityylistä pitävä mies tai miespuolinen ystävä, Kelly Slater on perustanut merkin Outerknown, joka tekee vaatteita merijätteestä kuten kalastusverkoista ja nylonista. Kyllä. Käy tsekkaamassa täältä.

Näillä taas eteenpäin! Kivaa viikkoa kaikille harmaudesta huolimatta 🙂