Yhteistyössä Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy ja Slow Food Västnyland

Olin viikonloppuna tutustumassa läntiseen Uuteenmaahan Lumo matkailu Oy:n ja Slow Food Västnylandin järjestämällä ruoka-aiheisella kierroksella. Matkaoppaanamme toimi Slow Food -aktiivijäsen Bitte Westerlund, jonka johdolla pääsimme vierailemaan erittäin mielenkiintoisiin paikkoihin. Länsi-Uudenmaan matkailualueeseen kuuluvat Lohja, Siuntio, Inkoo, Raasepori sekä Hanko, ja alueen matkailubrändi on paikallisten matkailuyritysten sekä kuntien yhdessä perustama Visit South Coast Finland. Reissumme aikana tutustuimme Lohjaan ja Siuntioon, joista molemmat olivat itselleni entuudestaan lähes tuntemattomia.

Ensimmäinen pysähdyksemme tapahtui Myllyniemen matkailumaatilalla Saukkolassa. Myllyniemi on satoja vuosia vanha maatila, jossa on mahdollista järjestää erilaisia elämysmatkoja, juhlia, kokouksia, seminaareja tai vaikkapa joogatapahtumia. Tilalla pyritään elämään täysin omavaraisesti – Myllyniemen vanha vesivoimalakin on suunnitteilla käynnistää uudelleen muutaman vuoden kuluttua. Maatilalla on mahdollista majoittaa noin 25 henkilöä, mutta kesäisin juhlatilaa on jopa 200 henkilölle. Myllyniemen tilausravintola hoitaa tarjoilun ja saatavilla on muun muassa 1800-luvulta äidiltä tyttärelle periytyvästä juuresta valmistettuja leivonnaisia.

Myllyniemeltä suuntasimme Lohjan perinteisille Omenakarnevaaleille, joiden yhteydessä järjestettiin myös variksenpelättimien suomenmestaruuskilpailuihin. Söimme lohjalaisen perheravintola Saskatoonin kojusta herkullisen makuiset nyhtöpossulla täytetyt omenapatongit, jotka vakuuttivat herkullisuudellaan siitä, että tulen varmasti vierailemaan myös ravintolan puolella piakkoin. Saskatoonin ruokalista muodostuu lähiseudun parhaista sesonkiraaka-aineista, joka on ehdottoman ihailtavaa.

Omenakarnevaalien yhteyteen oli järjestetty myös villiyrtti-esittely, jossa Kyllikki Karanko kertoi ja maistatti erilaisia villiyrttejä sekä niistä valmistettuja tuotteita; nokkospiirasta, yrttistä mohokastiketta ja leskenlehditä valmistettuja viininlehtikääryleitä.

Jatkoimme matkaamme karnevaalihumusta Alitalon omenaviinitilalle Lohjansaareen. En ole koskaan käynyt kotimaisilla viinitiloilla, joten odotin tätä pysäkkiä ehkä eniten. Näin sadonkorjuun aikana viinitila oli täynnä vierailijoita, mutta onneksi tilan isännällä oli hetki aikaa tutustuttaa meitä tuotteidensa valmistukseen.

Alitalon omenatila on avoinna niin yksittäisille vierailijoille kuin ryhmillekin. Tilan yhteydessä on tilausravintola, kesäisin aukioleva Saaribaari sekä myymälä, josta voi ostaa tilalla valmistettuja juomia. Ciderbergin valikoimiin kuuluu omena- ja marjaviinejä, mehuja, siidereitä sekä liköörejä. Testasimme kuivaa ja makeaa valkoherukoista valmistettua Viideriä, joka oli yllättävän hyvän makuista myös kaltaiseni siiderinvieroksujan suussa. Oikeanlaisen ruoan kanssa voisin nauttia Viideriä vielä toisenkin pullollisen. 

Seuraavana vuorossa oli Gårdskullan kartano, jossa tuotetaan Black Anguksesta tehtyä pihvilihaa. Kartanon yhteydessä on myös Suomen laajin maatalousmuseo ja 50-hengen tilauskahvila. Gårdskullan pihvilihaa on mahdollista ostaa suoraa kartanolta joka perjantain kello 15-18.00 välisenä aikana. Tuotteita on myynnissä myös lähiseudun ruokakaupoissa sekä Espoon Rekossa.

Bongasin kahvilan pöydältä ihanan reseptikortin, jossa oli ohje Gårdskullan angushampurilaisen valmistukseen. Tulen tekemään reseptin tänne blogin puolelle lähiaikoina, joten lisäfiilistelyä anguslihasta ja sen valmistuksesta on luvassa.

Kun olimme syöneet pelkkää lihaa sisältäneen lounaamme, siirryimme jälkiruoan pariin pienelle Sjundbyn jäätelötehtaalle. Sjundbyn jäätelö on saanut alkunsa 2012, jolloin sitä valmistava perheyritys avasi kesäkahvilan Sjundbyn linnaan. Jäätelön saama positiivinen palaute ja hurja suosio yllättivät valmistajat täysin, joten sen tuotantokapasiteettia on jouduttu kasvattamaan. Sundbyn jäätelöt valmistetaan puhtaasti suomalaisista raaka-aineista – suurin osa marjoista ja hedelmistä tulee siuntiolaisilta puutarhoilta ja metsistä. Helsingissä jäätelöä voi käydä maistamassa Petri’s Choclate Roomissa Runeberginkadulla. 

Sjundbyn jäätelö oli valehtelematta parhaimman makuista jäätelöä, jota olen koskaan maistanut. Miltä kuulostaisi pallo käsinpoimituista metsämansikoista tehtyä jätskiä? Tai raparperista? Tai karviaismarjoista?

Viimeinen pysäkkimme ennen kotiinpaluuta oli Siuntion kalasavustamon, Four Seasons Fishin, myymälässä, joka sijaitsee 40 kilometrin päässä Helsingistä tien 51-varressa. Siuntion kalasavustamon oli tarkoitus olla ravintoloitsijapariskunnan eläkeprojekti, mutta se on kasvanut useamman henkilön työllistäväksi miljoonayritykseksi. Jos muistan oikein, yritys myi viime vuonna pelkästään lohipasteijoita noin 60 000 kappaletta. Voitte siis helposti arvata, että FSF kalatuotteet ovat mauiltaan ja laadultaan aivan omaa luokkaansa.

Myymälän vaatimaton ulkokuori ja miljöö eivät todellakaan vastaa sitä maailmaa, joka avautuu kun astuu ovesta sisälle. Tarjolla on lähemmäs sataa eri sorttia kalaa ja kalatuotteita. Savukalat valmistetaan paikan päällä itse perinteisin menetelmin ja niistä on jos jonkinlaista variaatiota lohi-chateaubriendistä aina pasteijoihin ja minttulohiin. Erilaiset äyriäiset, sillikaviaarit ja muut herkut kuuluvat myös valikoimiin. Four Seasons Fish järjestää myös erilaisia kampanjoita eri vuodenaikoihin. Viimeksi pidetyt kampelaviikot ovat yksi suosituimmista tapahtumista. 

Suosittelen siis lämpimästi kaikkia kynnelle kykeneviä vierailemaan Siuntion kalasavustamolla, vaikka pidemmänkin matkan takaa – it’s definitely worth it. Ainoa mitä kannattaa pitää mielessä on se, että juhlapyhien aikana ruuhkat myymälän edessä saattavat olla aivan valtavat.