SEITSEMÄN SISARTA

Kirjoittaja: Lucinda Riley, vuonna 2014

Suomentanut: Hilkka Pekkanen

Kustantaja: Bazar 2017

Sivuja: 678

”Kohottaessani katseeni näin Kristus-patsaan kohoavan yläpuolellani. En ole koskaan ollut erityisen uskonnollinen, mutta sinä hetkenä tunsin jotenkin saavani uskomattomasti lohtua Vapahtajan levitetyistä, kaikkea syleilevistä käsivarsista.”

Seitsemän sisarta -teos aloittaa seitsemänosaisen kirjasarjan. Kirjasarjan jokainen kirja kertoo yhden sisaren tarinan. Jokainen sisar on adoptoitu ja he ovat keskenään siis adoptiosiskoksia. Tämä ensimmäinen kirja Seitsemän sisarta kertoo vanhimman sisaren tarinan, hänen nimensä on Maia D’Apliése, tuttavallisemmin Maia.

Siskoksia on yhteensä kuusi, seitsemäs sisko puuttuu; Tai niin kaikki ainakin luulevat (odotan mielenkiinnolla viimeistä kirjaa tästä sarjasta). Jokainen sisko on adoptoitu adoptioisä Papa Saltin toimesta jo vauvana. Siskokset ovat asuneet lapsuutensa Atlantiksessa, upeassa Papa Saltin omistamassa linnassa Genevenjärven rannalla. Papa Salt on omalaatuinen miljonääri, jonka elämästä ei tunnu monikaan tietävän paljoakaan. Ei myöskään tämä teos Seitsemän sisarta avarra Papa Saltin elämää juurikaan sen enempää.

Joka tapauksessa kirjan alku alkaa surullisesti. Adoptioisä Papa Salt kuolee ja sisarukset kokoontuvat Atlantikseen yhdessä. Papa Salt on jättänyt jokaiselle sisarukselle kirjeen, jossa on vihjeitä jokaiselle omasta historiasta. Papa Salt on ikään kuin jättänyt jokaisen sisaruksen itse päätettäväksi, haluaako lähteä seuraamaan vihjeitä omalle synnyinseudulleen.

Maian kirje johdattaa hänet Rio De Janeiroon. Maia on kielenkääntäjä ja hän saa oppaakseen Riossa liikkuessaan miehen nimeltä Floriano. Floriano on itse kirjailija.

Maian tarinaan liittyy vahvasti Riossa oleva Kristus-patsas rakennustöineen ja 1920-luku. Kirjassa mennäänkin taitavasti välillä nykyajassa, välillä 1920-luvulla. Lucinda Riley on osannut erittäin hyvin kuvata eri paikkoja ja maisemia Rio De Janeirossa.

Kirja vie myös välillä Riosta 1920-luvun Pariisiin ja sen ajan taiteilijaelämään. Riosta Pariisiin purjehtii arkkitehti Heitor da Silva Costa perheineen. Heitor etsii taitavaa kuvanveistäjää Kristus-patsasta varten. Heidän mukanaan purjehti myös Izabela Bonifacio, joka on juuri kihlautunut Riossa miehen kanssa, jota ei rakasta. Mies antoi kuitenkin Izabelalle mahdollisuuden lähteä Pariisiin ennen naimisiin menoa. Izabela viettää Pariisissa täysin erilaista elämää, kuin Riossa ja hän joutuu tekemään ison päätöksen mahdollisesta paluustaan Rioon.

Maia alkaa saamaan palapelin paloista selvää yhdessä Florianon kanssa ja hänen elämä syntymästä asti alkaa selviämään. Rion matka muuttaa Maian elämää paljon tulevaisuutta ajatellen ja hänkin on päätösten edessä.

Mielestäni Seitsemän sisarta oli loistava teos. Lukeminen oli kevyttä ja kirja tulikin luettua kannesta kanteen parissa päivässä. Arvosanaksi annan 5/5.

Jatko-osa Myrskyn sisar on tullut jo luettua, siitä tulossa arvostelu myöhemmin. 🙂

Tervetuloa lukemaan uutta blogiani! 🙂 Blogissani on lähinnä kirja-arvosteluja lukemistani kirjoista. Voit lukea jatkossa täältä suositukset esim. niihin kirjoihin, joita on kiva ottaa vaikkapa kesälomareissulle mukaan.

Oma lukuhistoriani on pitkä, luin jo ihan pienenä lapsena paljon kirjoja. En ole lokeroitunut mihinkään tiettyyn kirjallisuusryhmään, luen niin kaunokirjallisuutta kuin dekkareitakin. Ehkä dekkareita kuitenkin nykyään hieman vähemmän. Otan mielelläni itse lukusuosituksia vastaan, joten jätä ihmeessä kommentti käytyäni sivustollani.

Mutta nyt, ensimmäiseen kirja-arvosteluuni.

AUGUSTUS

Kirjoittaja: John Williams, vuonna 1971

Suomentanut: Ilkka Rekiaro

Kustantaja: Bazar 2017

Sivuja: 429

Augustus on John Williamsin viimeiseksi jäänyt kirja. Se kertoo muinaisen Rooman historiasta eri käänteineen, kirjan päähenkilönä on kukapa muukaan kuin keisari Augustus.

”XIII KIRJE NIMETTÖMÄLTÄ MARCUS TULLIUS CICEROLLE ROOMAAN (MARRASKUUSSA 43 EKR.)

Muuan henkilö, joka toivoo teille sitä rauhaa ja lepoa, jota teidän soisi eläkkeellä nauttivan, kehottaa teitä ehdottomasti lähtemään rakkaasta maastanne. Olette välittömässä kuolemanvaarassa niin kauan kuin asutte Italiassa. Julma välttämättömyys on pakottanut erään menettelemään vastoin inhimillisiä ja luontaisia taipumuksiaan. Teidän on toimittava heti.”

Täytyy heti sanoa,etten ole aiemmin lukenut John Williamsin tuotantoa. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei Augustus ole lähellekään sellainen teos, joita Williams on aiemmin kirjoittanut.

Augustusta ei voi sanoa millään mittapuulla kevyeksi lukemiseksi. Koko kirja koostuu ns. kirjeistä toiselta Rooman antiikinaikaiselta henkilöltä toiselle henkilölle, esim. Augustuksen tyttäreltä Julialta hänen miehelleen Marcus Agrippalle. Kirjeitä on useita, henkilöitä on myös paljon. Pieni historiantuntemus ei ole pahitteeksi Augustusta lukiessa.

Kirjaa lukiessa alku oli kaikkein rankimman tuntuista lukukokemuksena. Lähinnä sen takia, että aluksi yritti muistaa henkilöiden nimiä ja pysyä aikajanalla perässä. Eli jokaisessa kirjeessä ilmoitettiin vuosiluku ja kirjeet eivät välttämättä menneet aikajärjestyksessä.

Alun jälkeen päätin tyystin ajatella vuosiluvun ja osittain eri henkilötkin toisarvoisena seikkana ja jatkoin sinnikkäästi lukemista. Sen jälkeen lukeminen helpottui ja aloin saada juonesta kiinni. Kirja oli ikään kuin pakko lukea loppuun ja katsoa miten se päättyy.

Kirjeet kirjassa ovat täysin fiktiivisiä, ehkä niissä kuitenkin jokin pieni totuudensiemen piilee…

Kirja kertoo Augustuksen hetkistä lapsuudesta viimeiseen henkäykseen asti. Mitenkään syvällisesti elämään ei mennä, mutta kertomus kuvailee hyvin juonitteluja eri poliitikkojen välillä ja kirjassa myös sivutaan Augustuksen perhettä ja ystäviä. Raa’aksi kirjaa ei voi sanoa, silti kirjaa lukiessa on helppo kuvitella olevansa itse sivusta seuraajana antiikin ajan Roomassa ja nähdä sen hyviä ja huonoja puolia.

Mikä kirjassa oli hauskinta? Roomalaisia numeroita oli aina kirjeen alussa, oli kiva kerrata niitä. 😀

Suosittelen kirjaa historiasta kiinnostuneille. Jos olet vasta aloitteleva kirjojen lukija, Augustus ei välttämättä ole sinua varten.

Arvosana tälle kirjalle, hmm… Sanoisin 3,5/5. Vaikka kirja onkin väliin raskaslukuinen, on se kuitenkin erittäin taitavasti kirjoitettu ja juoni etenee, vaikka koko kirja koostuukin pelkistä kirjeistä.