Siitä on tänään vuosi aikaa kun kirjoitin ensimmäisen postaukseni. Mielessäni olin jo pitkään haaveillut omasta blogista. Muutamalle hyvälle ystävälleni olin tästä haaveesta maininnut. Paras ystäväni rohkaisi minua monta kertaa seuraamaan unelmiani ja niin minä eräänä päivänä pistin blogin pystyyn. Oli lämmin kevät päivä. Odotin kuopustamme. Minulla oli iso vauvamaha ja olin ihan kohta jäämässä mammalomalle. Jotenkin tuon ajan muistan kuin eilisen. Paljon iloa ja onnea, odotusta ilmassa. Nyt jo ajatus siitä ajasta tuntuu haikealta. Voiko siitä tosiaan olla jo vuosi aikaa. Ensimmäiseen postaukseeni pääset tästä.

Vuodessa on tapahtunut tottakai paljon. Omassa elämässä, perherintamalla kolmesta on tullut neljä ja kohta vauvasta tulee jo taapero. Ihmisenä, äitinä olen kasvanut vuoden aikana todella paljon. Olen oppinut tämän vuoden aikana elämästä varmasti enemmän kuin koskaan.

Blogirintamalla on myös tapahtunut kasvamista. Olen oppinut kirjoittamisesta sekä oppinut ehkä hieman jo tekniikasta, joka on ollut minulle vaikeaa. Silti minulla on vielä paljon oppimista.

Joka kerta iloitsen uudesta lukijasta. Kiitos kuuluukin teille ihanille lukijoilleni. Ilman teitä en tekisi tätä. Kiitos ihan jokaisesta sanasta, mitä olette minulle viestineet. Kaikki palaute tuntuu aina niin hyvältä.

Tämän vuoden aikana blogissa on ollut paljon kivoja juttuja. Olen saanut tehdä mahtavia yhteistöitä, saanut mahtavia keskusteluja ihmisten ja kanssa sekä löytänyt uusia tuttavuuksia. Jos siis siellä joku pähkäilee blogin kirjoittamisen aloittamista, niin aloita, ole rohkea. Se antaa niin paljon.

Blogin kirjoittamisen aloitin ennen mammalomaa hieman myös siksi, että saisin kirjoitella kuulumisiani minulle tärkeille ihmisille, joita en välttämättä lomani aikana niin usein näe. Aloitin kirjoittamisen myös, koska halusin itselleni, arjen keskelle jonkun henkireiän. Ja sitä se on ollutkin. Olen saanut niin paljon iloa arkeen ja välillä vähän muuta ajateltavaa. Nyt mammaloma on lopuillaan, mutta silti aion jatkaa kirjoittamista. Miksi? Koska olen viihtynyt blogin parissa ja minusta tuntuu oikealta kirjoittaa. Tunnen antavani jollekin, edes sille yhdelle ihmiselle jotain. Jos edes yksi ihminen saa elämäänsä jotain minun kirjoituksistani, se tekee minulle hyvän mielen.

Viikonloppuna juhlistimme läheisteni kanssa jo  hieman etukäteen blogin vuosipäivää. Kutsuin paikalle minua alusta asti tsempanneet, minulle rakkaimmat naiset. Nostettiin malja menneelle vuodelle ja keskusteltiin hieman tulevasta hyvän ruoan parissa.

Tulevaisuudessa blogini pysyy aika lähelle samanlaisena kuin tähänkin asti, tulevaisuudessa blogissani tullaan myös kuulemaan hieman erilaista arkea. Arkea yhdistäen perhe, koti ja työ. Ehkä jotain uusia tuuliakin on luvassa, jos kaikki hyvin menee. Ehkä aika suuriakin uusia tuulia.

Vielä kiittäen teitä tuhannesti, rakkaudella

Suvi