Heippa!

Taas viikko sitten ajattelin haukotellen tulevaa viikkoa. Miehellä inhottava työvuoroviikko ja lasten kanssa illat ja yöt itsekseen. Kehittelin meille paljon menoja ja niitä menoja tulikin. Muutama huono ja hyvä, henkeäsalpaava asiakin ehti tapahtua. Yksi ambulanssi ja yksi tilaisuus pienemmän kanssa kahden.

Torstai aamuna aamupalalla laitoin jälkkäriksi lapsille hunajamelonin palasia ja vauva päätti tunkea suuhun kaikki palaset kerrallaan ja nielaista, sillä välin kun minä leikkasin vieressä isoveljelle hedelmälohkoja. No onneksi säikähdyksellä selvittiin ja vauva sai yskittyä hedelmän palaset ulos. Silti hän vaikutti tosi oudolta ja apaattiselta ja hengitys ei mielestäni ollut aivan normaali. Hätäännyin kovasti ja soitin hätäkeskukseen. Ambulanssi tuli nopeasti ja ensihoitajat tutkivat pienen. Onneksi hengitys oli kunnossa ja selvittiin todellakin vain suurella säikähdyksellä.

Samana iltana meillä oli kunnan järjestämä tontin arvontatilaisuus. Olin sen päivän pistänyt ylös, mutta eihän näillä äitiaivoilla tietenkään tajunnut sen olevan juuri nyt. No mies töissä, minun äitini ja hänen perheensä lomamatkalla. Ajatus siitä kun minä ja kaksi pientä vilkasta poikaa tällaisessa tilaisuudessa sai jo karvat pystyyn. Päätin etten mene sinne ollenkaan.

Sitten kuitenkin vielä punnitsimme vaihtoehtoja ja äitini kannusti menemään vaikka yksin lasten kanssa. Onnekseni esikoisen ihana kummisetä otti isomman pojan hoitoon ja niinhän me mentiin vauvan kanssa kahden tilaisuuteen, mukana kassillinen leluja ja herkkuja. Ja hyvinhän se meni, siellä oli jopa muitakin lapsia.

Ja taas tästä viikosta selvittiin. Jopa niinkin hyvin etten olisi voinut edes kuvitella. Ihana viikko olikin. Kevät, aurinko, ystäviä, läheisiä ja paljon ulkoilua. Ne pelasti meidän viikon. Jotenkin sitä mammailuloman loppua kohden osaa alkaa ottaa rennommin ja ajatella ihan oikeasti positiivisesti, me selvitään tästäkin. Välillä kotona näyttää kaatopaikalta, mutta ei sillä ole enää niin väliä. Kunhan vain päivä kerralla mennään ja meillä on kivaa. Siivotaan ehtii sitten kun on parempi hetki ja mies kotona.

Pojat sai viime viikonloppuna trampoliinin ja se on ollut kyllä monen hetken pelastus. Siinä ollaan oltu joka päivä. Esikoinen rakastaa pomppimista ja se vie kauheasti häneltä energiaa. Hän on parina päivänä jopa nukahtanut ruokapöytään. Apua, meidän lapsi. Aina näitä olen kuullut, mutta en olisi koskaan voinut kuvitella että meidän huonounisille lapsille voisi näin käydä 😀 myös kuopus on ollut innoissaan kun saa ihan vapaasti konttailla ja leikkiä trampoliinilla suojassa verkon sisällä. Onhan se tälle äidilleni helpotus kun saa siellä lasten kanssa touhuta eikä tarvitse pelätä mitä pienempi laittaa suuhun tai putoaako hän jostain. Iso suositus siis trampoliinille!

Hei ja ensi viikolla on jo vappu! Me meinataan syödä munkkeja, puhaltaa ilmapalloja ja käydä vapputivolissa jos sellainen tulee kaupunkiin. Mies menee vappuaattoiltana töihin, mutta touhuillaan kaikkea  kivaa päivällä.

Kivaa vappuviikkoa jokaiselle!

Suvi