Tänään jäljellä laskettuunaikaan on 16 päivää eli olen raskaana viikolla 37+5. Laskeskelin, että noin neljän viikon päästä vauva viimeistään on meidän sylissämme. 

Takana siis aivan kohta kaksi raskautta! Ja niin erilaista.

Esikoisen raskausaika oli todella helppo. Alkuraskaudessa oli väsymystä, mutta se hävisi viikolla 16 ja sen jälkeen olin elämäni kunnossa! Loppumetreille  saakka olin todella hyvävointinen. Sain levättyä ja hoidettua itseäni silloin kuin tarvitsi. Kun jäin äitiyslomalle, tuntui että miksi edes jään kun olo oli niin normaali. Kuitenkin lomalle jäätyäni aloin ymmärtää miksi lomalla kannattaa jäädä, silloin kroppa varmaan antoi luvan olla väsynyt. Silti tein paljon kaikkea, olin melkein koko ajan menossa.

Viikolla 37+3 alkoi kuitenkin turvotus ja satuin mittaamaan verenpaineen ja sehän oli koholla. Menin tarkastukseen neuvolaan ja proteiini virtsassa oli todella koholla. Diagnoosina raskausmyrkytys. Tämän vuoksi synnytykseni käynnistettiin ja poika syntyi raskausviikolla 38+0.

Kaiken kaikkiaan raskaudesta jäi kuitenkin hyvä mieli. Synnytys tuli eteen kuin puskista, mutta alkujärkytyksestä selviydyttyäni olin onnekas, että olin hyvässä hoidossa eikä synnytystä tarvinnut odottaa ja jännittää kotona.

Painoa minulle tuli 16kg, joka suurin osa kertyi loppuraskaudesta juuri tuon myrkytyksestä johtuvan turvotuksen takia.

Tämä toinen raskaus on ollut monellatapaa erilainen. Erilaisen siitä tekee jo se, että nyt minun ei ole tarvinnut huolehtia vain itsestäni, vaan myös pienestä pojastani. Onnekseni mieheni on niin ihana isä, että hän huolehtii pojasta ja kotitöistä yhtälailla kuin minä.

Alkuraskaudessa minulla oli todella paljon väsymystä, huonovointisuutta ja närästystä. Tähän kaikkeen lisättynä poikani sairasteli koko syksyn ja yöt mentiin aika vähillä unilla. Myös itse sairastelin. Tuolloin minusta tuntui ensi kertaa, että olen väsynyt. Töissä kävin kuitenkin säännöllisesti, vaikka se välillä raskaalta tuntuikin. Joinakin päivinä kävin nukkumassa jopa pienillä tauoilla vaikka edes 15minuuttia. Jotenkin selvisin sen vaiheen ja alkoi parempi kausi. Alkuraskauden oireet helpottivat viikolla 16. Väsymys kuitenkin jäi, luultavasti myös elämäntilanteen takia, levätä kun ei voinut silloin kuin itse haluaa. Välillä oli hyviä jaksoja ja olo todella normaali, mutta välillä olo oli aivan kuollut. Onneksi arjessa ja työssä mukana olevat ihmiset antoivat iloa ja päivät menivät nopeasti.

Välillä kuitenkin aika tuntui matelevan. Silti yritin pysyä positiivisena, kaikki olisi kuitenkin kohta ohi. Välillä huolta aiheuttivat pienet vuodot. Lääkäri totesi niiden johtuvan luultavasti verenohennuslääkkeestä, jota söin melkein koko raskausajan raskausmyrkytyksen ennaltaehkäisemiseksi.

Nyt loppuraskaudesta närästys on joinakin päivinä palaillut, mutta pääosin olotila on hyvä. Neuvolassa kaikki arvot ovat olleet hyvät ja oireita raskausmyrkytyksestäkään ei ole. Raskausmyrkytyskin kun voi uusiutua. Olin melkein varma, että se tulee tässäkin raskaudessa, mutta ei ainakaan vielä ole tullut. Viime raskaudessa se oli jo tässä vaiheessa päällä ja kohta vauvani oli syntynyt. Saa nähdä kuinka tämä loppuraskaus etenee. Hieman jännittää milloin tuo pieni ihminen päättää tulla meitä ilahduttamaan. 

Tällä hetkellä painoa on tullut 15kg ja tässäkin asiassa nämä raskaudet ovat olleet erilaisia. Raskauden puolivälin jälkeen painoni nousi nopeasti. Väsymyksen vuoksi en jaksanut paljoa liikkua ja energiatarpeita tuli tyydytettyä syömällä. Nyt loppuraskaudesta paino ei ole enää noussut juuri lainkaan. Taaperon kanssa kun on kotona tulee niin paljon ulkoiltua ja juostua hänen perässään, eikä ruokakaan ole maistunut kovin hyvin. 

Suvi

Kuvat Henri Kananen