Ihmiset. Lopettakaa valittaminen siitä että junavuoroja vähennetään. Junat kulkevat ajallaan kuitenkin. Tukholmassa on tullut lunta ja täällä suljetaan kouluja. Bussit on kaikki peruttu (muutamaa linjaa lukuunottamatta), joten muutama opiskelijakaverini ei päässyt kotiin tänään luennoilta. Koska Nackaan ei vaan kävellä… Junat eivät kulje, tai siis kulkevat mutta kukaan ei tiedä miten.

Itse olen aivan hurmiossa lumesta. Talvi on täällä!!! Töissä asukkaat joutuivat todistamaan kun intoilin lumesta pienen lapsen tavoin. Matka töistä suuntautui spexin lavastetiimiin. Ja ai että kun oli ihanaa kävellä lumipyryssä. 

Tänään lunta on tullut noin puolisen metriä. Toivon hartaasti että se pysyy maassa (ja että sitä tulisi lisää). 

Kaipasinkin kipeästi piristystä, sillä edellisen päivityksen jälkeen elämä on taas huolehtinut siitä että saan riittävästi C-vitamiinia. Omat huolet voi asettaa sivuun hyvällä omatunnolla kun maa kietoutuu viattomuuden valkoiseen vaippaan. Voin katsella ikkunasta lumipyryä tuntien ajan, ja samalla puhdistaa ajatukseni. Lumessa ja talvessa on jotain todella eheyttävää. 

Patologian opinnot takkuavat tällä hetkellä, keskittymistä on ollut vaikea löytää. Olosuhteisiin nähden kuitenkin olen pystynyt edistymään yllättävän hyvin. Ja huonoja lukupäiviä tarvitaan jotta hyvät lukupäivät tuntuisivat hyvältä, eikös niin? Voisin myös miettiä ja ottaa opiksi Erkki-pappani sanoista; tenteistä ei ole pakko päästä läpi. Viisaita sanoja, sillä eihän niistä _oikeasti_ ole pakko päästä läpi! Läpipääsy on toivottavaa, mutta maailma ei kaadu tai pysähdy siihen että tenttiä joutuu uusimaan kerran (tai neljä-viisi). Ehkä se oppiminenkin tehostuu kun tajuaa että lukee itseään varten asiaa jota haluaa, eikä siksi että tentti on kahden viikon päästä. 

Ehkä huomenna voisi yrittää lukea kaakaokuppi kädessä ennen töihin lähtöä. Tai sitten kokeilla lukea illalla vilttiin kääriytyneenä. 

Ihanaa talvea ihmiset!