Toimitus kirjoitti loistavan, itselleni hyvin ajankohtaisen postauksen aiheesta Tekeekö Instagram sinutkin onnettomaksi? Ja en voinut olla avaamatta suutani tästä loistavasta aiheesta, jonka koen itselleni tällä hetkellä hyvin läheiseksi.

Olen monissa somekanavissa. Silloin kun Instagram alkoi kasvattaa suosiotaan Suomessa, olin itse vielä kädet ylhäällä että en missään nimessä tule menemään, että turha sovellus ja pinnallinen väylä vain taas esittää ja olla jotain muuta kuin mitä on ja hakea hyväksyntää. Niin no.

Ei aikaakaan kun oltiin jo totuttu ajatukseen, että sellainen maailma on olemassa ja että sinne voi lisäillä huolettomammin kuvia kuin ehkä Facebookiin, että mikäpäs siinä, tykkään muutenkin ottaa kuvia vähän milloin mistäkin ja Instagram vaikutti juuri oivalta paikalta jakaa sellaisia hetkiä, mitkä ei niin kaivanneet Facebookin tuomaa ”parrasvaloa”. Joten sinne mentiin ja hurahdin täysin.

Instagram, kuin myös vähän myöhemmin Snapchat, ovat itselleni oma huvinsa. Instagram täyttyy hiukan isomalla harkinnalla näpätyistä kuvista. Minulla on julkinen Instagramtili, joten sitä voi kuka tahansa käydä selailemassa halutessaan kuviani ja tämän tiedostaen pidän profiilini sellaisena, että sieltä ei mitään liian henkilökohtaista itseeni tai lähipiiriini liittyvää löydy. Instagram on minulle hauska harrastus somessa, pidän kuvien ottamisesta ja muokkaamisesta ja toki siihen liittyy myös vahvasti verkostoituminen, minkä merkitystä ei voi tarpeeksi painottaa esimerkiksi oman uratavoitteeni parissa.

IG on siis hauska paikka nähdä tuttujen ja kiinnostavien julkkisten kuvia ja pitää yhteyttä ihmisiin, mutta ei niin hyvää ettei jotain negatiivista tästäkin löytäisi.

Itse huomasin viettäväni suhteettoman paljon aikaa somessa esimerkiksi ennen nukahtamista, mikä tietenkin heikentää jo itsessään nukahtamista ja ilmeisesti unenlaatuakin. Kirkas näyttö kolmenkymmenen sentin päässä pimeässä huoneessa silmiesi eessä ei tunnukaan kovin hyvältä montaa tuntia. Silti siitä tuli sellainen tapa, että aina kahdesta- kolmeen somekanavaa selasi vuoron perään etsien jotain uutta ja kiinnostavaa, vaikka todellisuudessa ne samat pasta-annokset ja tyttöjenillat baarin vessasta throwbackina siellä otti palstatilaa. Eikä niissä mitään. Mitä muuta sitä odotti sieltä löytävänsä tai edes ylipäätään oli etsimässä? Niimpä.

Minun tapauksessani se oli vain jo rutiiniksi muodostunut tapa ”rauhoittua”, minkä huomasin tässä viimeaikoina olevan jotain ihan muuta.

Aloin ahdistua jatkuvasta päivittämisestä, muiden ihanien elämien tuijottelusta näytön läpi iltamyöhällä ja että onkohan joku tykännyt siitä uudesta kuvastani ja miksi tällä on vähemmän tykkäyksiä kuin tuolla edeltävällä kuvallani minkä postasin. ÄAÄAÄAÄAÄAÄAÄAÄÄAÄA. Some on jatkuvaa melua ja hälinää, minkä takia ei pysty keskittymään olennaiseen eli siihen mitä tässä hetkessä on, mikä juuri nyt on hienoa. (Semi-ironista myös, sillä sitä varten Instagram tavallansa on, capturing the moment).

Kun havaitsin tämän ahdistuneisuuden mikä minut valtasi lähes jokapäiväisesti, päätin kokeilla jotain aiemmasta poikkeavaa: Poistin kännykästäni sekä Instagramin että Snapchatin. Että ei tule ainakaan jatkuvalla syötöllä vakoiltua ja päivystettyä omia kanavia ja samalla muiden, tuttujen kuin puolituttujen tai tuiki tuntemattomienkaan. Tämä spontaani kokeiluni on nyt kestänyt parisen viikkoa ja voin todeta että on hieman parempi olo. On parempi olo sekä ihan omana itsenäni kuin myös yleisen hyvinvoinnin kannalta, kun ei tarvitse olla koko ajan kaikkialla tavoitettavissa. Ja pahoittamassa mieltään täysin turhista asioista.

Uskon myös että olen alkanut kiinnittää olennaisempiin asioihin huomiota, järjestänyt tärkeämmille asioille enemmän aikaa, kun ei tarvitse huolehtia siitä onko koko ajan ”saatavilla”, mikä kuulostaa stressaavalta jo ajatuksenakin. Olen siis tehnyt enemmän asioita oikeasti, kun ei ole tarvinnut olla somessa siitä päivittämässä. (Wuu!)

En tiedä vielä milloin lataan rakkaat sometuuttini takaisin. Vielä toistaiseksi ajatus ahdistaa, eikä suurempaa himoa ole päästä päivittämään tästä niin ihmeellisestä ja kaikkia kiinnostavasta elämästäni, että pitäydyn vielä hetken ainakin poissa Ig:n ja Snäpin kuvavirroista.

Kaikille, jotka koette olevanne enemmän tai vähemmän somen orjia, voin suositella lämpimästi kokeilua! Varsinkin näin joulun alla kun muutenkin stressitasot huitelee aika ajoin ties missä korkeuksissa, kaikki ylimääräinen stressinaiheuttaja kannattaa kytkeä pois päältä lomien ajaksi. Ja miksei vaikka koko mobiilidata, jos siltä tuntuu. Kyllä ne ihmiset, jotka haluavat olla sinuun yhteydessä, keksivät väylän ilman Ig:tä ja Snäppiäkin. Jopa ilman facebookia. Ollaan enemmän läsnä, soitellaan toisillemme ja mennään käymään. Notifications off. <3

Peace,

Helena