On ihanaa olla 24-vuotias. 18 vuotiaana sitä ajattelin olevansa aikuinen. Oli kiire tehdä asioita ja saavuttaa, aivan kuin elämä loppuisi kesken 19 vuotiaana. Voi hyvä ihme, naurattaa vain jälkeenpäin. Nykyään olen paljon tyytyväisempi itseeni. En vertaa itseäni enää muihin niin paljoa kuin kuusi vuotta sitten. Uskallan kulkea kohti omia päämääriäni ilman, että ajattelen liikaa sitä mitä muut ajattelevat. Uskallan myös käyttää vaatteita, joista pidän. Leikkasin myös hiukseni lyhyemmäksi, koska halusin. Tein näin viimeksi lukiossa ja muistan, kuinka kaduin lyhyttä tukkaa varmaan niin kauan kunnes se oli taas pitkä. En ota nykyisin elämää enää niin vakavasti. En suorita ja elä täyttäen muiden toiveita. Olen löytänyt ihanan miehen, jonka kanssa saa elää arkea. Meillä on myös ihana koti ja minulla on ihana työ, jossa riittää haasteita.

”Ikä tuo varmuutta”, niin minulle sanottiin useaan otteeseen muutama vuosi sitten. ”Älä hätäile, kyllä asiat vielä järjestyvät”. Nämä lausahdukset eivät silloin juuri mieltäni ja ahidistustani tulevasta helpottaneet. Jokaisen on kuljettava omat mutkansa ja koettava omat haasteensa, ennen kuin voi todeta itsekin iän tuovan varmuutta. Nautin vuosien kertymisestä, en malta odottaa, että täytän 30 vuotta.

Ihailen naisia, jotka kulkevat omaa tietään eteenpäin ja tekevät asioita rohkeasti ajattelematta mitä muut oikein ajattelevat. Minäkin tahdon olla sellainen. Sitä kohti siis.

Ihanaa sunnuntaina <3

Kuinka kauan olen tätä lomaa odottanutkaan. Kesä on mennyt töitä tehdessä. Kateellisena toivotin työkavereilleni hyvät lomat +33 C helteillä. Itse jäin toimistolle puurtamaan koneen ääreen. Ehtipä työkaverini pitämään toisetkin lomansa, ennen kuin itse pääsin loman makuun. No joskus sitten minullakin on paljon lomaa, kun olen saanut hankittua itselleni viran. Työ asiat sikseen ja nyt takaisin lomailun pariin. Helsingissä oli ihana pyörähtää tämän viikon alussa. Tänä vuonna ei nyt kauemmaksi reissua tehtykään, mutta kyllä se vain ihanalta tuntuu herätä hotellin lakanoista ja syödä brunssia. On kivaa myös pyörähtää laukkukaupassa hakemassa itselleen syntymäpäivälahja hieman etukäteen.

Helsingin vilinä on niin erilaista kuin mihin olen tottunut. Pienen kaupungin hiljainen arki tuntuu minulle tutulta ja turvalliselta. Kun voi rauhassa vetäistä vain tuulipuvun päälleen ja tennarit jalkaan, eikä lähimmässä kaupassa kukaan välitä vaikka tukkakin olisi aivan sekaisin. Toki sunnuntaisin Prismassa vieraillessa haluan laittaa hieman huulipunaa ja ulkoiluttaa Michael Korsin laukkua – hah. Kivaa kontrastia siis tuo Helsingin sykkeessä olo. Kotiin palatessamme sanoin avomiehelleni, että ensi vuonna voisimme satsata kunnon reissuun. Ehdotin tietenkin heti suurkaupungin sykettä, New Yorkia. Haluan päästä sen kokemaan tässä elämässä useampaan otteeseen. Toki Euroopaan sisällä matkailu voisi olla ensi vuodelle realistisempi tavoite.

Lomailussa on parasta matkailun lisäksi joutilaana oleminen. Kahvia voi juoda huoletta kiirehtimättä toisenkin kupin aamupalapöydässä. Voi myös lähteä rauhassa lenkille ilman tarkkaa aikaa, milloin pitää palata kotiin, jotta ehtii tehdä sitä, tätä ja tuota. Päivä saa hurahtaa ohitse aivan rauhassa ja tylsyyttä on ihana kokea. Luovuus herää aivan uudella tavalla esiin, kun saa aivot hetken levätä. Tänään lenkillä minulle tuli ajatus tästä blogista. Mietin tapaa, millä purkaa omia ajatuksia ja tehdä jotakin luovaa. Kappas, blogihan se voisi olla. En ole ikinä ollut hyvä kirjoittamaan, mutta kaikkea voi oppia.

Antakaa minulle siis aikaa ja oivallusta!