Salitreenausta ja Sirdaludia
Olin edellispäivänä ensimmäistä kertaa salilla taas muutamaan kuukauteen. Olin etukäteen päättänyt, että kun tulen töistä, käyn kotona vain vaihtamassa vaatteet ja syömässä välipalaa, ja lähden samantien. En edes istunut alas, vaan lähdin kauhealla kiirellä salille. Työpäivän jälkeen jos lösähtää sohvalle, niin sieltä on ihan hirveän raskas nousta vähään aikaan. Siksi tämä strategia: kiireellä eteenpäin, ettei aivot ehdi edes haaveilemaan sohvan nurkasta.
Salitreenaus tuntui pitkästä aikaa hirveän hyvälle. Nautin siitä, että saan tehdä omaan tahtiin, keskittyen, musiikki korvissa pauhaten. En oikein jaksa ihmisiä, jotka ovat salilla hirveän sosiaalisia. Itse yleensä ärsyynnyn, jos joku tulee jutuille kesken treenin. Onneksi olen saanut olla melko rauhassa. Kerran todistin jonkun punttisian lähestymistä jotakuta naista kohtaan: punttisika MENI NEUVOMAAN naista jonkin liikkeen teossa. Siis meni pyytämättä neuvomaan. Onneksi en ole saanut salilla tällaista huomiota osakseni, en ilahtuisi. En elämässä muutenkaan lämpeä hirveästi ajatukselle, että mua neuvotaan pyytämättä. Salilla se olisi vielä ärsyttävämpää tuntemattoman suunnasta. Eli hyvä syy treenata laittautumattomana, epäsosiaalisena ja keskittyneenä; saa ainakin treenata kaikessa rauhassa!
Maanantainen treeni siis tuntui hyvältä niin salilla, kuin myös treenin jälkeen. Lihaksissa on pientä tuntumaa, että jotain on tehty. Ei kuitenkaan liian kovaa lihaskipua. Otin kyllä vahingosta viisastuneena vähän iisimmin tämän ensimmäisen salikerran pidemmän tauon jälkeen…
Viime syksynä aloitin salitreenauksen kertaalleen, takana vähän pidempi tauko. Ensimmäisellä kerralla treenasin samoilla toistoilla ja painoilla, kuin ennen pitkää taukoakin, pidempi treenijakso takana. Se oli aika huono idea… Salilla kipu oli vielä maltillista, mutta seuraavina päivinä ei. Olin viikon kipeä sen salireissun jälkeen. Ensimmäiset kolme päivää söin jatkuvasti tulehduskipulääkkeitä, jotta saisin liikuttua eteenpäin, saati pääsisin istumaan. Kipu oli jotain aivan järkyttävää. Mietin jo, että olinkohan saanut jotain pahempia vaurioita lihaksistossani aikaiseksi repivällä salitreenilläni. Eihän siihen tuskaan kipulääkkeetkään auttaneet. Kipujen jatkuessa ajattelin kokeilla Sirdaludia (lihasrentouttaja), josko se helpottaisi. Otin 1mg pillerin, olinhan ennen syönyt 0,5 mg:aa ilman ongelmia lyötynä selkäni joitakin vuosia sitten. Vedin pillerin illalla nassuun ja kävin nukkumaan. Yöllä herään siihen, että n. 50-vuotiaan naisihmisen ääni puhuu aivan selkeästi vieressä. Mutta silmät avattuani ketään ei näy. Pienessä paniikissa ja epäluulon tilassani kuitenkin jossain välissä tajuan, että ehkä tämä nyt ei ole ihan totta, vaan unta, vaikka tuntuikin aivan todelta. Selaan Sirdaludin pakkausselostetta: ”…saattaa aiheuttaa aistiharhoja”. No, näemmä. Sinä yönä kotonani oli mm. joku ballerina vessassa, taloon lappasi hirveästi väkeä, jota minä pakoilin peittoni alla. Ilmeisesti meillä oli jotkut bileet, sillä porukkaa tuli sisään jatkuvalla syötöllä. Frankensteinkin pääsi paikalle bileisiin.
Se oli kieltämättä aika raskas yö. En suosittele Sirdaludia lihaskipuihin. Sirdalud ei edes auttanut kipuihin ja hallusinaatiot olivat erittäin ahdistavia. Kantapään kautta täytyi näemmä tämäkin oppia; aloita treenaus maltilla.
I beg to differ…