Ajatukset jojoilevat. Tämä poikkeusaika tuntuu kestäneen ikuisuuden eikä loppua näy, ja se rassaa minua henkisesti enemmän kuin mikään aikoihin. Olen ihan kurkkuani myöten täynnä koronaa ja sen mukanaan tuomia rajoitteita. En jaksa enää jaksaa!

Kiukku ja turhautuminen ajavat nopeasti loppuun, ja huomaan ajattelevani tupakointia nostalgisesti ja kaivaten, ihan kuin se jotenkin toisi helpotusta tai veisi ajatuksia muualle. Olen siis entinen tupakoitsija. Kumma kyllä, alkoholi ei ole houkutellut lainkaan, ehkä jopa päinvastoin. Niissä tilanteissa kun ennen olisin juonut, otan alkoholitonta tai olen kuivin suin sen enempiä miettimättä. Kun yritän kuvitella itseni humalassa, en oikein muista miltä se tuntuu tai miksi olen joskus juonut itseni humalaan, enkä saa mieleeni mitä ajattelin juodessani. Ehkä se on vain ollut niin lujaan iskostunut tapa olla, että en koskaan pysähtynyt kyseenalaistamaan onko se oikeasti se mitä tekee mieli. Ajatus päihtymisestä ja hallinnan menettämisestä on hankala, vähän inhottava ja outo. Kun ympärillä pyörii, raittius ja sen mukanaan tuoma mielen kirkkaus ankkuroivat.

Itsen rauhoittaminen

Kaikilla on omat resurssit vaikeista ajoista selviämiseen, ja olennaista ei lienekään mitä ne ovat, kunhan niitä on.

Metsässä hortoilu, sienestys tai marjastus.Olimme jokunen viikonloppu sitten Etelä-Savossa mökkeilemässä ja koska muu porukka oli vähän kipeänä, kolusin itsekseni lähimetsiä. Kohteliaisuudesta esitin olevani pahoillani kun kukaan ei lähtenyt mukaan ja nauroin partaani kun sain lähteä metsään yksin. Metsän suuruus rauhoittaa minut, siellä tunnen itseni, juttuni ja murheeni aivan mitättömän pieniksi söherryksiksi. Onneksi myös kotoa pääsen metsään aika sukkelasti. Lienee jo yleistä tietoa, että metsässä oleskelu alentaa verenpainetta. Ja yhdessä uudemmassa tutkimuksessa tutkittiin metsämaan vaikutusta päiväkotilasten immuunijärjestelmään. Päiväkodin pihalle kärrättiin kunttaa ja lapset saivat möyriä siinä. Tulokset olivat kiistattomia, metsäkylpy vahvistaa kehon itsepuolustustaitoja.(Jos kiinnostaa enemmän, linkki Ylen artikkeliin)

Liikunta. Jos on oikein todella kauhea päivä takana, lähden yksin jumppaan tai lenkille ja sinne ne sahalaitaiset ajatukset jäävät. Yritän liikkua muutaman kerran viikossa aktiivisemmin ja pyöräillä työmatkat. Viime aikoina liikunta on ollut pääosin kävelylenkkejä koska ryhmäliikuntaan osallistuminen arveluttaa, mutta nekin rauhoittavat, ja ovat tällä hetkellä tosi hyvä tapa tavata ystäviä. Siitä voisikin tehdä ihan oman kirjoituksensa, mitä tehdä kavereiden kanssa selvin päin? Varsinkin niiden kavereiden jotka juovat normaalisti. Vinkkejä otetaan vastaan. Olen myös nykyaikaisena keski-ikäistyvänä ihmisenä hankkinut itselleni aktiivisuusrannekkeen joka ilmoittaa jos olen laiskotellut liian kauan paikallani. Kokeilin laitteen mukana tulleen apin kautta ”ryhmäliikuntaa” joka meni ihan villiksi kun selostus muuttui kesken jumpan espanjankieliseksi. Hiki tuli kuitenkin ja sain hyvät naurut.

Leipominen. Keväällä kun tämä kaikki alkoi, kun sain lomautuslapun ja loputtomasti vapaa-aikaa, leivoin joka päivä. Tuli testattua hapanjuuri ja macaronsit, kesällä sen seitsemät mustikkapiirakat. Jokin siinä prosessissa rauhoittaa, kun saa suunnitella ja mietiskellä, toimia ja nauttia lopputuloksista. Mitä vaikeampi resepti, sitä parempi, kun joutuu kieli keskellä suuta tekemään ja olemaan ihan oman osaamisensa rajoilla. Onneksi kotona on leivonnaisia arvostava tukijoukko niin ei mene ihan kaikki omaan takalistoon.

Aivojen nollaus sarjoja katsomalla. Välillä vietän arkivapaitani sohvalla lojuen ja katsoen aivotonta day time tv:tä tai sarjoja Areenasta tai Netflixistä. Juju on varmaan siinä, että uppoutuu tyystin hömppään ja unohtaa hetkeksi kaiken. Samaa vaikutusta olen hakenut alkoholilla joskus kun elämä on ollut oikein kertakaikkisen syvältä, ja onhan se tehokasta. Jälkivaikutukset ovat siinä menetelmässä kyllä ikävämmät, sarjamaratonista kun ei seuraa kuin puutunut takamus.

Harjoitus tekee zenmestarin

Henkistä kestävyyttä voi myös harjoitella. Tutkijat ovat löytäneet joitain yhteisiä tekijöitä kriiseistä hyvin selviytyneiden ihmisten välillä, ja näitä asioita harjoittamalla voisi kehittää itseään psyykkisesti kestävämmäksi. Stressaavista tilanteista helpommin palautuvilla ihmisillä on yleensä mm. hyvä itsetuntemus, hyvät sosiaaliset suhteet, he ovat optimisteja mutta realisteja, he hyväksyvät itsensä ja tuntevat kiitollisuutta sekä osaavat kohdata pelkonsa ja ottaa vastaan kritiikkiä. Kuulostaa superihmiseltä, mutta harjoittamalla näitä asioita voisin siis kehittää henkistä palautumiskykyäni. Raittius on kasvattanut joitain näitä piirteitä minussa itsestään, kuten optimismia, kiitollisuutta ja itsensä hyväksymistä. Toisaalta, sosiaaliset suhteet ovat osin koronan ja osin juomattomuuden vuoksi olleet huonommalla huomiolla.

Kaiken kaikkiaan olen selviytynyt tästä paremmin selvin päin. Kun ajattelen niitä ylimääräisiä epäilyksiä, ahdistuksia ja katumuksia jotka olen väistänyt, helpotuksen aalto pyyhkäisee ylitseni.

Pari kiinnostavaa artikkelia resilienssistä:

Positive Psychology                   Time