Päivän tyyli

Maalaan, elän, maalaan, und am Ende weiss ich nicht, wer Fertig ist, ich, oder das Werk – molemmat jatkuvat, minä ja maalaus, niinkuin elämä. Alussa kaikki oli kaunista ja selvää, niinkuin minkä tahansa suhteen alussa, mutta se vaatii jatkoa, asioita, jotka kasaantuvat, ja sen kaiken kanssa on vain elettävä, hylätä ei voi, ei itseään eikä sitä, mille on uskollinen. Ei ole turvallisia nuotteja, ei konventioita, käytäntöjä tai harjoituksia, on vain elämä joka muodostuu jostakin joka osuu johonkin, auringonvalo iholle tai maali tässä olevaan vaneriin, puu on kuiviin puristettu, mutta teen sitä eläväksi taas, niinkuin kangistunutta sieluani. Lopulta on tultava osaksi kuvaa, sitä suurempaa, hyväksyttävä, että se onkin tämän muotoinen, minun paikkani siinä sulautuu minusta pois.

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *