Maailmanpoliittinen runo II

Mitä kauemmin makaa maassa

sitä syvemmin metsä ottaa syliinsä

 

periaatteessa täällä vain

synnytään, synnytetään ja kuollaan

mutta väliin mahtuu hyvin pitkiä aikoja

jolloin lehdet koskettelevat tuuletonta ilmaa

itsestäänselvän olemassaolevina.

 

Ja sydän on murtunut

niin auki

että syyskesän valo pääsee sisään, kaikkialle

ilman haasteita

täysin vaikeuksitta.

 

Ja hetken

vapaasta tahdostaan

vapaana tahdostaan

 

näkee, ettei rakkaus ole

yksin minun valintani

että hengitys on täällä kaikille

kaikkia varten

 

ilman haasteita:

valo on

ja

elämä on yhteinen asia.