Hyvää pääsiäistä!

Eräs vaimo makaa pahoin hakattuna sairaalassa ja minä maalaan pääsiäsiviikolla kaikkien synnin, maalaan kärsimyksen ja uudestisyntymän, valo ja riemu tulevat vasta sen jälkeen. Pääsiäispäivänä luen uudesta nuorten kasrismaattisesta seurakunnasta, jossa tietenkin nojataan herraan ja herrojen raamattuun, ei edes alkukristillisyyteen, eikä naisilla näin ollen ole tietenkään asiaa papiksi, kertomaan sanomaansa. Nuoret miehet kai pelkäävät naisia liikaa, jotkut ovat aina pelänneet, takertuneet herraan ja herran valtaan, väkivaltaankin pelossaan, toisen pelossa, Jeesuksen sanoman pelossa, ja minä kysyn, miksi pelkäämme lempeyttä niin paljon?

Olen pääsiäisen papitar, tulen kaukaa, ajalta jo ennen vanhaa testamenttia, ja samalla olen lähellä, tässä, nyt, aivan ihoni alla. Maalaan raskauden, maalaan maan ja talven, maalaan synnytyksen kärsimyksen ja puhkeamisen, maalaan kevään.

Maalaan anteeksiannon, josta ymmärrän paljon.

Maalasin myös pääsiäismunan. Hyvää Eostren ja uudestisyntymisen juhlaa!

Kuva / Ccopyright: Taiteilijaelämää-blogi