Saat sen, mistä luovut…

..tai sitten jotain ihan muuta.

Kohdalleni on viime aikoina sattunut joitakin luopumisia.

Paitsi että olen luopumassa palkkatyöstäni, olen viimeisen vuoden aikana luopunut muun muassa avioliitostani, ydinperheen äitiydestä, kodistani, koulustani, monista ajatuksistani ja periaatteistani, uskosta omaan viisauteeni, rakastajasta, toisesta ja kolmannestakin, uskosta kohtaloon, uskosta siihen oikeaan, eikä minulla edelleenkään ole kovinkaan vahvaa uskoa ihmiseen, tietoon eikä Jumalaan

olen riisunut itseäni merkityksistä ja uskomuksista.

Olen saanut: tyhjää tilaa, johon asiat alkavat virrata.

Mitä enemmästä luovun, sitä suurempia ovat asiat. Sitä suuremmiksi tulevat pienetkin hyvät asiat.

Mitä vähemmän tiedän uskovani mihinkään, sitä uskottavammaksi tulee maailma.

Kaikki todistaa valtavalla voimalla silkkaa olemassaoloaan
kaikki liikkuu yhteydessä toisiinsa,

olevainen ja olematon täyttää minua ja tekee osakseen, tulen osaksi maailman liikettä,
lopulta helposti ja itsestäänselvästi: tulen omaksi itsekseni.

Osaksi tätä mikä on

on

vain on

Enkä pakene tyhjyyttä, sillä tyhjä tila kuuluu ihmiseen.
Se mahdollistaa luovat teot.

Ja nyt:

”and into the forest I go
to lose my mind
and to find my soul.”

Hyvää kesää!