Sananen säveltaiteen kuolemasta
Samana päivänä, jolloin näin Facebookissa Anna Erikssonin julistavan ”Säveltaide on kuollut!”, kuuntelin sattumoisin Tapiolan kuoron juhlakonserttia YLE 1:ltä. En ole mikään YLE:n kanavien vakiokuuntelija, mutta tällä kertaa en saanut Radio Helsinkiä kuulumaan. Onnenpotku, sillä jäin pitkästä aikaa todella kiinni musiikkiin. Kuuntelin keittiön pöydän ääressä silmät suljettuina, ja Aulis Sallisen uuden sävellyksen esityksen kuultuani en voinut kuin olla eri mieltä Annan kanssa.
Anna Erikssonin kommentti, jossa julistettiin nykymusiikin kuolemaa, koski tietysti populaarimusiikkia. Eriksson on selvästi kyllästynyt aina samoille harmonioille perustuvaan, aina samoja aiheita pyörittelevään kaupalliseen ”musaasteeseen”. Silti jäin ihmettelemään, että jos pop-laulaja itsekin huomaa, että suurin osa populaarimusiikista on pelkkää saastetta – miksi hän ei kuuntele jotain muuta? Eikö musiikin ammattilainen todellakaan tiedä muiden musiikinlajien olemassaolosta? Voi Anna parkaa. Sehän nyt on aina ollut selvää, että suuri osa oivaltavastakin rock- ja pop- musiikista on enemmänkin koukuttaville lyriikoille perustuvaa sanakikkailua, kuin varsinaista säveltaidetta. Miksi siis me kaikki musiikin ystävät emme kuuntelisi jotain muuta kuin sitä monen radiokanavan voimin meille syötettävää, aina samantyyppisille musiikillisille teemoille perustuvaa keskinkertaisuutta, jonka tärkein tavoite on olla häiritsemättä kuljettajan keskittymistä ajon aikana tai soida mainoskatkoineen huomaamatta taustalla illanistujaisissa? Emmekö me tiedä muun musiikin olemassaolosta? Voi meitä parkoja.
Minä tiedän nyt ainakin Aulis Sallisen. Lisäksi tiedän sen verran ainakin suomalaisesta nykyjazzista, nykykansanmusiikista ja muista musiikinlajeista, että voin varmuudella sanoa: vielä säveltaidetta ei ole tapettu mainoskaupan tiskille. Aina sen toteutumiseen ei tarvita edes kompleksista orkestrointia tai monimutkaista progea, vaan joskus riittää pieni kansanlaulu. Tärkeintä on, että musiikki tehdään herkällä, tinkimättömän tarkalla tuntumalla ja vilpittömällä sydämellä – ja että joku kuuntelee. Mene Anna, menkää ihmiset ja kuunnelkaa! Menkää Musiikkitaloon, Kulttuuritaloille, Sellosaliin, Ateneum-saliin, Tampere-Taloon ja Sibeliustaloon, mitä näitä on. Menkää Semifinaaliinkin, Tampereen Telakalle ja kaikkiin muihin pikkukeikkapaikkoihin. Menkää edes Spotifyhin. Sulkekaa suunne, avatkaa korvanne ja pelastakaa musiikki.
Vaiko sittenkin: annetaan musiikille mahdollisuus pelastaa itsemme. Edes hetkeksi.