Terveiset Kolilta! Olen täällä avaamassa näyttelyä. Luontokeskus Ukon galleria on komealla paikalla Kolin huippujen juurella ja tuntuu, että maalaukseni sopivat parhaiten juuri tänne. Muutenkin reissu on tervetullut hengähdystauko lapsiperhearkeen ihanissa talvimaisemissa. Toin näytteille suuria ja pieniä temperamaalauksia vanerille viime vuosilta. Tässä näyttelytiedotteeseen kirjailemani ajatukset aiheesta: ”Puu on kesytetty vaneriksi. Mutta ihmisestä esiin tursuaa sama kesyttömyys […]

Koko kesän ihmettelin keskeneräisiä temperamaalauksiani, mutta en päässyt niistä vielä perille. Kertovat asiansa, kun kertovat. Niiden sijaan lähetin Kalasataman taiteilijatalossa pidettävään syysnäyttelyyn kaksi vanhaa teosta. Ylläoleva maalaus on selkeästi valmis ja kuten pitää, sanoo sanottavansa. Itse en pidä sen värimaailmasta ollenkaan, ja siksi ehkä olen piilotellut sitä työhuoneella pari vuotta. En myöskään ole miettinyt enkä […]

Valo pimeässä. Öljyväri kankaalle, S. Valkiala 2016

Päivä oli ollut minulle hankala, vaikka aamupäivä oli vapaata. Aamulla ahdisti, ja vasta joogattuani hetken rauhoituin sen verran, että saatoin toimia ja lähteä metsään aurinkoon kävelemään. Istuin tutulla kalliolla ja itkin maailman pahuutta, erästä omaa epäonnistumistani, ja mitä nyt muuta itkettävää sattui mieleen tulemaan. Puhuin luonnonhengille ja odotin sitten eläintä, joka yleensä sen jälkeen ilmestyy […]

Äiti, selviämmekö me? on ylläolevan maalauksen nimi. Pelastummeko me? Selviänkö minä? Samaa lienee kysynyt viime aikoina moni pandemian kurimuksessa. Samaa kysymystä, ja vielä kiihkeämmin, kysytään nyt Ukrainassa. Sitä kysyy myös kuoleva lääkäriltään, väärin kohdeltu ja masennuksen vangiksi jäänyt olemattomalta jumalaltaan, lapsi vanhemmiltaan pakolaisveneessä, joka hinataan Euroopan rajalta takaisin myrskyn armoille, ilmaston muuttumisen vuoksi satonsa menettänyt […]

Toinen koronajoulu lähestyy. Koko korona-aikaan on kuulunut väsyttävä tasapainoilu eri ratkaisujen välillä. Saako tulla kylään vai ei? Kumpi on suurempi paha, kuihduttava yksinäisyys vai koronan sairastaminen? Entä pitääkö minun nyt pitää maskia, kun bussiin tuli toinenkin ihminen? Leimaudunko korona-denialistiksi, jos päätän puolityhjässä bussissa matkustaa ilman kertakäyttöroskaa tuottavaa epämukavaa suojusta? Epätietoisuuden, epäluuloisuuden ja huolestuneisuuden ilmapiiri on […]

Muutama vuosi sitten sain täällä Maunulassa osallistua taideprojektiin, jossa mukana oli myös kaksi Metsälän vastaanottokeskuksessa asuvaa afgaanimiestä. Mieleeni on jäänyt, miten innostuneita ja ihmeissään he olivat taideteoksestani, jossa olin tulkinnut projektin teemaa yllättävällä tavalla. ”Tällaista taidetta tehdään vapaassa yhteiskunnassa”, he totesivat kaihoisina. En tiedä, saivatko nuo pitkän matkan tehneet miehet jäädä Suomeen ja tuoda tänne […]

On valkean vuoden loppupuoli. 2020 oli tyhjä, tyhjentävä, kaaos. Valkoinen on monessa kulttuurissa kuoleman väri, monessa viattomuuden tai valaistumisen. Samaa asiaa tavallaan kaikki. Luopuminen. Miten tärkeää se on. Rakas ja voimakas isoäitini kuoli lokakuun lopulla, elämä virtaa ja muuttaa muotoaan. Perheemme muuttaa, kannamme tavaraa pois kotoa, järjestöille ja kierrätykseen. Pimeä tiivistyy vuoden loppuun, hämärän kuoppa […]

   Täällä on hyvä. Pieni huone, vähän kylmä vielä, olen toppatakissa. Mutta täällä on rauha. Ei kiire, ei aika, juuri tällä sydämenlyömällä. Rakastan seurustella sen kanssa, mitä en näe, kuule, haista, maista tai iholla tunne. Siltä en voi vaatia, en valittaa, en ennalta tietää, nalkuttaa tai kritisoida. Se ei vaadi minulta, ei pyri määrittelemään minua, […]