Maalaan, elän, maalaan, und am Ende weiss ich nicht, wer Fertig ist, ich, oder das Werk – molemmat jatkuvat, minä ja maalaus, niinkuin elämä. Alussa kaikki oli kaunista ja selvää, niinkuin minkä tahansa suhteen alussa, mutta se vaatii jatkoa, asioita, jotka kasaantuvat, ja sen kaiken kanssa on vain elettävä, hylätä ei voi, ei itseään eikä […]

Nyt se tulee, se muutos, ihan jokaista solua myöten. Se on ollut tiedossa, tulossa, vellonut raivolla pimeän mustan vuodenlopun, ja nyt kun se on edessä, on vain lakattava vastustamasta ja otettava vastaan, niin se tapahtuu. Puhdistus. On mustan, tiiviin, kaikki värit sisältäneen vuoden loppu ja uuden vuoden alku. Viime vuonna multa on möyhitty, kaikki syntymästä […]

On tullut aika: katsahdan työhuoneen hyllyllä olevia pigmenttipurkkeja, ja kolme niistä tuntuu oikeilta.  Riisun takin, poimin purkit, rikon kananmunan, sekoitan. Maali tahtoo taas sekoittua, sivellin liukua. Keskeneräinen, kaksimetrinen vaneripohja kuvioineen ei enää pelota, vaan pyytää luokseen. Juuri tuo himmeän keltainen, juuri tuo punertavan ruskea, juuri tuo valkoinen, tekevät yhdessä sen, mitä ei vain tapahtunut kuukausiin. […]

Kävin kirkkohäissä. Mietin suhdettani uskontoon. Ei ollut muuttunut sitten rippikouluiän, jolloin päätin erota kirkosta: en pidä uskonnosta. Ahdistaa. Tarkoitan tällä lähtökohtaisesti kaikkia uskontoja, mutta erityisesti Lähi-idästä lähtöisin olevaa kolmea suurta uskontoa. Omakohtaista kokemusta minulla tosin on vain yhdestä näistä, siis kristinuskosta. Siitä ainakin voin varmuudella sanoa, että en tykkää. Kirkko paikkana on toki tunnelmallinen kuin […]

En ole maalannut, koska vauva. Ajatukset, tunteet ja ihmisenä olo eivät muutu väriksi ja vapaudu merkityksistään, vaan jäävät sanoiksi ja tukkivat mielen, parveilevat, noruvat ja purkautuvat, vyöryvät ja haipuvat. Suomessa syntyvyys laskee, jossain jäävuoret romahtavat, Maunulassa keltaiset lehdet lentävät ja golfvirta lämmittää vielä ennen lopullista kääntymistään jonnekin ihan muualle. Greta purjehti Amerikkaan ja sanoi kokouksessa […]

Kuulemma me ihmiset, ja suomalaiset etenkin, olemme valittajia. Emme osaa olla kiitollisia siitä, mikä on hyvin, vaan valitamme aina siitä, mikä on huonosti. Jos näin on, niin se ei välttämättä johdu huonosta kansanluonteesta, vaan lienee yksinkertaista eloonjäämisen biologiaa: on elintärkeää huomata kaikki pienetkin vialla olevat asiat, ennenkuin ne uhkaavat henkeämme. Oikeastaan on aika suloista, että […]

Maanantaina jonotin kaksi tuntia Amos Rexiin Team Labin näyttelyyn. Tänään läheinen ihminen menetti kaksi litraa verta synnnytyksessä. Erilaisten sivupolkujen kautta nämäkin asiat kutoutuvat omassa mielessäni yhteen. Kasvissyöjänäkin huomasin heti huolehtivani siitä, syökö synnytyksen jälkeen lepäävä nainen nyt varmasti tarpeeksi vahvaa ruokaa, verilättyjä, mustaa makkaraa. Niitä varmaan pitää syödä, jos on menettänyt paljon verta. Söisinkö itse? […]

Yllättäen taas yksin omassa kehossaan. Valo pihalla, pyykit narulla. Metsä ei ole milloinkaan ollut näin hiljainen. Liikkumattomina reunustavat polkuani myötätuntoiset puut vain haavan lehdet värisevät vasten ilmaa. Vaihdoin eilen sänkyyn puhtaat lakanat ainakin sain keskenmenon kauniin pussilakanan alla. Vasta nyt, puolen vuoden kuluttua, voin kirjoittaa. Vasta nyt valmistuu tämä maalaus, leikkaan sen auki, ompelen siihen […]

Olen viime aikoina saanut tarkkailla lasten luovuutta lähietäisyydeltä. Viime kerralla taidepajassa lapset keksivät alkaa värittää lattialle jääneitä ylimääräisiä kehyskiiloja, ja sitten joku keksi rakentaa niistä linnun. Kaikki tekivät lopulta toinen toistaan hauskemman näköisiä siivekkäitä. Joskus tehdään sadetta roiskimalla väriä ympäriinsä. Ja tänään taas joku länttäsi kätensä ensin vesiväreihin, sitten paperiin, ja meni lopulta päälle makaamaan. […]

Olipa ihana elokuun ilta, Taiteiden yö. Ihmiset tulivat, ja olivat, ja menivät. Oli keskusteluja ja hiljaisuutta, valaiden ääniä ja maalauksia, runoja ja lapsia, koiria ja katuliituja, pimenevässä illassa rummun ja puuhuilun ääni. Enemmän sitä taidetta ja vähemmän sitä meluisaa ”yötä”. Hymyileviä kasvoja ja hyviä fiiliksiä, omaa iloista ihmetystäni siitä, että ihmiset tässä lähellä, omassa kaupunginosassani, […]