Käytä kaikkea tietoasi

Äiti, selviämmekö me? on ylläolevan maalauksen nimi. Pelastummeko me? Selviänkö minä? Samaa lienee kysynyt viime aikoina moni pandemian kurimuksessa. Samaa kysymystä, ja vielä kiihkeämmin, kysytään nyt Ukrainassa.

Sitä kysyy myös kuoleva lääkäriltään, väärin kohdeltu ja masennuksen vangiksi jäänyt olemattomalta jumalaltaan, lapsi vanhemmiltaan pakolaisveneessä, joka hinataan Euroopan rajalta takaisin myrskyn armoille, ilmaston muuttumisen vuoksi satonsa menettänyt perheenisä puolisoltaan, väkivaltaiseen liittoon joutunut nuori äiti pimeältä yöltä. Sitä anelee ihminen luonnolta joukkosukupuuton silmäkkeessä.

Meitä on kaikkialla, ja kaikkialla kysymme samaa kysymystä.

Äiti, miten ihmeessä selviämme?

Mutta kaiken lähde, tao, nimeämätön, selittämätön, tai ehkä jumala, se mikä mahdollistaa kaiken olemassaolon, on, ei ole, ei puhu ihmisen sanoin. Ja silti minä kuulen:

Käytä kaikkea viisauttasi. Älä käytä vain osaa siitä, käytä kaikkea. Kaiva esiin kaikki menneiden sukupolvien luihisi pesiytynyt tieto, uskalla astua sielusi tyhjään laajaan valoon, käytä pimeyksiesi ytimestä kumpuavaa syvää ymmärrystä, unohda, ja muista kaikki keveä lentävän linnun tieto, katso rintakehäsi veriseen sisukseen ja elä ihmisenä, ihmisiksi, ei-tietäen, kuunnellen, täydessä hiljaisuudessa. Ja vasta sitten anna mielesi toimia, toimi laajasti, paljon, ihmisten ja muiden elävien kesken, pelkäämättä, yhdessä, kuin olisit osa minua, kuin mikään ei olisi rakkauden esteenä.

Enkä minä osaa kuin maalata sen.