Kokopäivämaalarina on mahtavaa!
Ai että olenko vähän onnellinen, kun palkkatyöt loppuivat ja saan maalata kokopäiväisesti? Olenkohan?? Ehkä vähän!!
Kaikenlaisia varoitteluja sitä kuuli. ”Varo vaan, sitten kun sitä aikaa on rajattomasti, niin ei tule tehtyä mitään…” ”Kaikesta kivasta menee äkkiä hohto sitten kun se onkin työtä…” ”Voi olla aika yksinäistä sitten siellä työhuoneella…”
Ihan höpöhöpöä kaikki! Siitä sekunnista alkaen kun luovutin työpaikan avaimet ja painoin oven viimeistä kertaa kiinni, olen ollut totaalisen hämmentyneen onnellisessa olotilassa ja maalannut, maalannut, maalannut! Ensitöikseni heitin kahden vuoden aikana kertyneet temperamaalin tuhrimat rätit ja kananmunanhajuiset kipot lopulta roskikseen – tuntui kuin pala sieluani olisi tuhoutunut samalla, mutta sen oli nyt aika mennä. Paluu öljyväriin on nyt tapahtunut! Yhtäkkiä kaikki vuosia roikkuneet työtkin tulevat valmiiksi, ja ateljeeni on tulvillaan vain puhdasta elämän ja maalaamisen iloa, hellää rakastumisen, rakastamisen tunnetta.
Taiteen hieno puoli on siinä, että kaikki olotilat toimivat sen suhteen yhtä hyvin. Ilo, onni, kipu, tuska, toivo, toivottomuus, syntymä, elämä ja kuolema… kaikki ovat aivan yhtä hyviä aiheita, kuuluvat samanarvoisina taiteen piiriin. Kun tukena on taide, ei tarvitse pelätä mitään. Pimeimpänä hetkenäkin tietää sentään sen, että tämän kaikki synnyttää kuitenkin kauttani taidetta. Ja nyt se tulee ilon kautta. Ihan parasta!
Totta kai maaniseen maalaamiseen kannustaa myös se, että tämä tilanne kestää vain niin kauan kuin rahat riittävät. Sitten on taas mentävä palkkatöihin ja jätettävä maalaustyö sivuraiteelle, ellei jokin apuraha pelasta tilannetta. Kukaan ei nimittäin useinkaan maksa taiteilijalle hänen varsinaisesta työstään – siis taiteen tekemisestä ja näyttelyiden pitämisestä, sentyyppisen energian luomisesta maailmaan. Pelkällä teosmyynnillä taas ei kohtalaisen arvostettukaan taiteilija Suomessa syö kuin kaurapuuroa taivasalla, mikä johtuu hitaasta työprosessista. Taiteen idea kun on juuri siinä, että sitä ei tehdä liukuhihnatuotannolla voitot maksimoiden, vaan kestävämpiä arvoja vaalien ja kasvattaen.
Juuri nyt saan kulkea sitä tietä: taidetta tehden, alati kohti parempaa ihmisyyttä, puhtaampaa kokemista, kirkkaampaa inhimillistä yhteyttä olevaiseen. Mahtavaa!