Työhuonenäyttelyni Maunulassa itsenäisyyspäivän tienoilla oli ihana kokemus, kuin loppukaneetti tälle vuodelle. Tilan siivoaminen teki hyvää, ja näyttelyn rakentaminen oli mielenkiintoinen kokemus – enhän ole itse juurikaan saanut tehdä ripustuksia. Valon tila houkutti parikymmentä lähiseudun asukasta kurkistamaan sisään. Kohtaamiset olivat mukavia ja mielenkiintoisia; oman näyttelyn valvominen luo luontevan tilan myös taiteesta puhumiselle. Pari ihmistä kertoi jälkeenpäin energisoituneensa, rauhoittuneensa tai muistaneensa taas jotain tärkeää omastakin elämästään, ja se tuntui tietysti onnistumiselta.

Avoimien ovien päivän jälkeen olen ollut jotenkin sekavassa, turbulenttisessa tilassa. Aivan kuin koko maailma olisi, vaikka todellisuudessa kai asiat ovat suunnilleen samoin kuin pari viikkoa sitten. Maalaan mitä sattuu. Kankaalle puristuu outoja asioita. Kaikkia en itsekään ymmärrä. 

Siitä huolimatta, tai juuri siksi: rauhaisaa joulua, talven taittumisen juhlaa kaikille!