Pyhäinpäivä. Kuolema. Pyhyyden kosketus. ”Pyhä” koskettaa meitä eri tavoin. Kokemus voi tulla henkilökohtaiseksi todeksi taiteessa, rukouksessa tai luonnonelämyksen äärellä. Elämän yksinkertaisessa, äärettömän monimutkaisessa ihmeessä. Kuoleman ”toispuoleisuuden”, siirtymän kosketuksessa. Arkisimmassa hetkessä, jossa yhtäkkiä tajuaa tämänpuoleisen ja toispuoleisen olevan itse asiassa yhtä, saman asian yhtä ihmeellisiä ilmenemismuotoja, jos asialle niin haluaa herkistyä. Hetkessä, jossa kärpäsen tai ihmisen elämän ja kuoleman valtaisa merkityksellisyys ja totaalinen yhdentekevyys tiivistyy syvään hyväksyntään kaiken sattumanvaraisuudesta. Jossa sitä kautta muodostuu helpotus siitä, että ei tarvitse etsiä merkitystä eikä totuutta, sillä käsityskykymme on rajallinen kuin muurahaisen, joka keostaan käsin yrittää metsäpolulle tihkuvien vihjeiden avulla selittää maailmanpolitiikan ilmiöitä. Voimme yhtä hyvin hyväksyä sen ja luovuttaa.

En tahdo tietää, en tahdo uskoa. Sillä henkilökohtainen kokemukseni, aivan yhtä selkeä kuin kauneuden kosketukset on myös toinen: maailma palaa helvettinä, helvetillisessä tuskan tulessa jossa kauneuden ja pyhyyden kokemukset ovat pelkkä saatanallisen voiman julma tapa saada meidät elämään, lisääntymään, ruokkimaan pahuuden mustaa tulta joka saa voimansa elämästä ja uskosta ja toivosta maapallolla, joka synnyttää, kiduttaa, tappaa. Sokeina kuljemme ja luulemme, että rukous tai rakkaus vievät meitä oikeaan suuntaan, vaikka todellisuudessa ne vain panevat lisää vauhtia helvetilliseen myllyyn, jota kaikki täällä tietämättämme pyöritämme niin kauan, kunnes ymmärrämme olla syntymättä, ymmärrämme että nopea kuolema, tiedottomuus on kaikelle parasta. Niin, kukapa tahtoisi uskoa tuohon. En minä ainakaan. Silti olen nähnyt ja kokenut sen totena ja tahtonut kuolla yhtä paljon kuin nyt tahdon elää. Miten voisin uskoa vain toiseen puoleen ”harhoistani”, pelkkään kauneuteen? Ei, parempi olla uskomatta olenkaan. Kaikenlaista tapahtuu, kaikenlaisia taidekokemuksia ja muita elämyksiä, mutta se ei ole muuta kuin kokemus, elämys, ajatus, tunne. Sattumanvarainen, yhdentekevä. Ja sellaisena ihmiselle tarpeeksi merkityksellinen. Juuri nyt ei ole jumalaa eikä saatanaa, ei edes taiteen jumalaa, vaan vain käsityskykymme rajallisuuteen turhautuneen mielen luomia kuvia.

Tässä yksi.

Pirteää marraskuuta kaikille!