Kaikkein erikoisinta
oli se, että vain minä
matkustin kivikauteen ja takaisin.

Vain minut
pakotettiin palaamaan eläimeksi
raaka totuus elämästä lävisti minua vuorokauden mittaisena tsunamina
karjuin, näin en mitään, pimeyden, kauhun, ja samalla kaiken
valon
sinä näit vain minut.

Vain minä niinä kuukausina
oksensin, paisuin, raahauduin, tunsin jokaisen vihlaisun
ja sitten yhtäkkiä minun ruumiini nesteistä riippui toisen henki
vain minun

ja sinä laitoit skragan kaulaan ja kipaisit autolla duuniin, ihan kuin ennenkin.

Minut rusikoitiin aivan uuteen uskoon
mutta vain minut
sinä olit edelleen sama
se oli kaikkein erikoisinta.

Se meidät rikkoi
satojen tuhansien vuosien aikamatkan
välillemme jättämä railo
sen kauemmas toisesta ei voi joutua
eikä sitä mikään voi koskaan korjata
ei parantaa

että toinen on kerran tullut eläimeksi

ja toinen ei.

Runon kielikuvista kiitos Maijulle!