Tag: maalaus

On valkean vuoden loppupuoli. 2020 oli tyhjä, tyhjentävä, kaaos. Valkoinen on monessa kulttuurissa kuoleman väri, monessa viattomuuden tai valaistumisen. Samaa asiaa tavallaan kaikki. Luopuminen. Miten tärkeää se on. Rakas ja voimakas isoäitini kuoli lokakuun lopulla, elämä virtaa ja muuttaa muotoaan. Perheemme muuttaa, kannamme tavaraa pois kotoa, järjestöille ja kierrätykseen. Pimeä tiivistyy vuoden loppuun, hämärän kuoppa […]

Yllättäen taas yksin omassa kehossaan. Valo pihalla, pyykit narulla. Metsä ei ole milloinkaan ollut näin hiljainen. Liikkumattomina reunustavat polkuani myötätuntoiset puut vain haavan lehdet värisevät vasten ilmaa. Vaihdoin eilen sänkyyn puhtaat lakanat ainakin sain keskenmenon kauniin pussilakanan alla. Vasta nyt, puolen vuoden kuluttua, voin kirjoittaa. Vasta nyt valmistuu tämä maalaus, leikkaan sen auki, ompelen siihen […]

Eräässä näyttelyssä taitelija vertasi näyttelyn syntyprosessia raskaana olemiseen. Hän ei tosin ollut koskaan ollut ollut raskaana, mutta ymmärsin mitä hän tarkoitti: teos ei useinkaan jätä taiteilijaa, ennen kuin se on saanut syntyä hänen kauttaan. Tätä pohdin usein myös omassa prosessissani.  Älkää käsittäkö väärin – tietenkin ihmisen ja taideteoksen synnyttäminen on aivan eri asia. Ehkä niitä […]

En valitettavasti kuulu niihin dynaamisiin itsensä markkinoijiin, jotka luovat imagoa ja yleisöpohjaa olemalla aktiivisia kaikissa medioissa – enemmänkin luotan siihen, että teokset jäävät jälkeeni ja saavat elää omaa elämäänsä. Tämän linjan mukaisesti huomasin juuri, että en ole kuluneen vuoden aikana tehnyt yhtäkään blogipostausta näyttelyistäni tai muistakaan aktiviteeteistani! Ehkäpä sitä voi kuitenkin pitää ansiona enkä epäonnistumisena, […]

Mietin joskus, miten ihanaa olisi harrastaa taidetta. Maalaamista. Harrastaminen kun tarkoittaa sitä, että saa tehdä mitä huvittaa. Voisi tehdä mitä haluaa, päättää itse aiheen tai antaa kynän viedä, voisi harjoitella uutterasti yhä hienompien kuvien tekemistä ja taitavampia tekniikoita… Tiedän miten mukavaa, hienoa ja palkitsevaa se on, koska harrastan soittamista ja piirtämistä. Mutta maalaaminen on sitä, […]

Työhuonenäyttelyni Maunulassa itsenäisyyspäivän tienoilla oli ihana kokemus, kuin loppukaneetti tälle vuodelle. Tilan siivoaminen teki hyvää, ja näyttelyn rakentaminen oli mielenkiintoinen kokemus – enhän ole itse juurikaan saanut tehdä ripustuksia. Valon tila houkutti parikymmentä lähiseudun asukasta kurkistamaan sisään. Kohtaamiset olivat mukavia ja mielenkiintoisia; oman näyttelyn valvominen luo luontevan tilan myös taiteesta puhumiselle. Pari ihmistä kertoi jälkeenpäin energisoituneensa, rauhoittuneensa […]

Siitä lähtien, kun sain työtilakseni vanhan paperikaupan Helsingin Maunulassa, olen halunnut pitää siellä näyttelyn. Sitä ei vain vuosien varrella ole koskaan tullut, sillä työtilani on aina ollut jonkinsorttisessa prosessissa – täynnä keskeneräisiä teoksia, pigmenttipölyä, tinnerinhajuista kangasroskaa, erittäin tärkeitä kananmunankuoria, hakkuujätettä, likaisia villasukkia ynnä muuta taiteen tekemisessä tuiki tarpeellista sälää. Lisäksi koko ajan on tuntunut, että […]

Ai että olenko vähän onnellinen, kun palkkatyöt loppuivat ja saan maalata kokopäiväisesti? Olenkohan?? Ehkä vähän!! Kaikenlaisia varoitteluja sitä kuuli. ”Varo vaan, sitten kun sitä aikaa on rajattomasti, niin ei tule tehtyä mitään…” ”Kaikesta kivasta menee äkkiä hohto sitten kun se onkin työtä…” ”Voi olla aika yksinäistä sitten siellä työhuoneella…” Ihan höpöhöpöä kaikki! Siitä sekunnista alkaen […]

Siten itseni hilliten nielen sumean nyyhkeenhoukutushuudon. Oi, kuka sittenmeille on hyödyksi? Enkelit ei, ihmiset ei –niin, jopa nokkelat eläimet huomaavat sen,ettemme täysin luotettavasti olekotonamme täällä. (Rainer Maria Rilke: Duinon elegiat, suom. Aila Meriluoto) Kuulimme taas tälläkin viikolla niin paljosta pahasta. Kuulimme väkivallan dominoiman, sairaan ja vinksahtaneen ihmiskunnan kauhuista, surullista kauheammasta: epäinhimillisyydestä. Vai… tämäkö sittenkin juuri […]

Se ei ole mikään sivistynyt liikutuksen kyynel silmäkulmassa, sellainen joita pateettinen tunteellisuus kirvoittaa häissä. Ei sellainen itku. Se on valtava vapautumisen vuo. Kun aivan yllättäen tapahtuu se kuuluisa ”klik” ja maalaus avaa sielunsa. Sillon itketään naama räässä, sielu valossa, ja kiitetään kaikkea kaikesta. Tämä tapahtui viime viikolla. Kyseisen teoksen vaiheet ovat siinä mielessä mielenkiintoiset, että missään vaiheessa […]