Tag: runous

Yllättäen taas yksin omassa kehossaan. Valo pihalla, pyykit narulla. Metsä ei ole milloinkaan ollut näin hiljainen. Liikkumattomina reunustavat polkuani myötätuntoiset puut vain haavan lehdet värisevät vasten ilmaa. Vaihdoin eilen sänkyyn puhtaat lakanat ainakin sain keskenmenon kauniin pussilakanan alla. Vasta nyt, puolen vuoden kuluttua, voin kirjoittaa. Vasta nyt valmistuu tämä maalaus, leikkaan sen auki, ompelen siihen […]

Ja sitten kävelen ulos aurinkoon, avara taivas joka ei vaadi mitään mutta antaa kaikenolen syntynyt viisaana mutta muutun päivä päivältä typerämmäksivastaan tulee vanha mies ja ohituksen ajan tunnemme suurta tupakoitsijoiden välistä solidaarisuutta,syvään hengitämme omaa typeryyttämme,savu antiteesinä häpeämättömälle auringolle joka keskellä marraskuuta laulaa ettei suostu kuolemaanmitä enemmän puhun kuolemasta sitä kovemmin sykkii kehoni elämääsilmieni läpi valo työntää lusikan […]

Mitä kauemmin makaa maassa sitä syvemmin metsä ottaa syliinsä   periaatteessa täällä vain synnytään, synnytetään ja kuollaan mutta väliin mahtuu hyvin pitkiä aikoja jolloin lehdet koskettelevat tuuletonta ilmaa itsestäänselvän olemassaolevina.   Ja sydän on murtunut niin auki että syyskesän valo pääsee sisään, kaikkialle ilman haasteita täysin vaikeuksitta.   Ja hetken vapaasta tahdostaan vapaana tahdostaan   […]

Kirjoitan tämän ihan salaa, toisena ihmisenä koska jonkun se on jollekin sanottava että monena päivänä sitä katsoo ympärilleen keittiössä, joka oli ennen ihana paikka täynnä kokeiluja ja tuoksuja, yhteisiä iltoja että nyt lautasten kiilto on sammunut ja hella hohkaa kylmää.   Lasten puurotahrat pöydällä vain kertovat aamujen lämmöstä heidän nukahdettuaan kaikki sammuu kiireen ja rasituksen […]

Olin toista kertaa Ateneumin Rafael Wardi -näyttelyssä. Ensimmäisellä kerralla minulle ennestään melko tuntemattoman taiteilijan näyttely oli voimakas kokemus. Värien tykitys oli niin huikaisevaa, kauneus niin käsittämätöntä, että en pystynyt katsomaan kaikkea, tulin täyteen jo puolivälissä. Piti siis palata. Toisella kerralla ensivaikutelma oli täsmälleen sama kuin ensimmäiselläkin käynnillä: onpa ihme töherryksiä. Ja hetken kuluttua ne imaisivat […]

”On ihmisen oma sisäinen asia, onko jokin kaunista vai ei. Kaunis on tehtävä, sitä minä tarkoitan. Kaunis riippuu ihmisen kantokyvystä, niin painava se on, kuin Kristuslapsi Kristoforoksen hartioilla. Kauneus, usko, rakkaus, positiivisuus, nimiä riittää. Mutta pohjalla on yksi yhtenäinen jakamaton asia…” Runoilija Aila Meriluoto sen sanoi, päiväkirjassaan vuonna 1962. Kaunis, kauneus, ei ole yhtä kuin […]

Kaikissa taiteenlajeissa säveltaiteesta sirkukseen on sama ydin. Meidän länsimainen kulttuurimme on erotellut perinteiset taiteet poikkeuksellisen tiukasti tanssiin, musiikkiin, kuvataiteeseen, teatteriin ja kirjallisuuteen. Mutta onneksi rajat ovat höltymässä ja ainakin taiteenlajit saavat olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa – kuten ovat kautta aikojen olleet. Taidekoulussa syksyn ensimmäisenä tehtävänä oli maalaus runosta. Tästä lähdettiin: perinteistä, mutta mukavan monitahoista Eino […]