Jakkaran kunnostusta ja korona-arkea

Hiljaiseloa on nyt tullut lähes pari viikkoa täällä blogin puolella, Instagramia on tullut päivitettyä sentään tämänkin hiljaisuuden aikana! Hiljaiselo johtuu ihan täysin siitä, kun ei oo ollut kovin luova olo kirjoittamiseen. Tai ei olla tehty juuri mitään inspiroivaa tai sellaista, mistä olisi saanut kirjoittamisen aihetta. Tietynlainen luomisen tuska ollut päällä siis kirjoittamisen kanssa, voitteko samaistua? Meidän arki on kulunut samaa rataa nyt neljä viikkoa; Mika käy töissä ja Heini keksii sillä aikaa kotona tekemistä ajan kulumiseksi. Aika on muuten kulunut hyvin äänikirjoja kuuntelemalla, piirtämällä, maalaamalla, lukemalla, tehden käsitöitä, lenkkeillen ja viime viikolla jopa aurinkoa ottaen! Kotona viihtyy jopa niin hyvin, että välillä tuntuu ettei jaksaisi edes lähteä satunnaisille lenkeille kaverin kanssa vaihtamaan kuulumisia.

Meidän yhteistä aikaa olevat viikonloput kuluu tosi eri lailla kuin aiemmin. Aiemmin Heini on ollut välillä lauantaisin töissä. Kun koko viikonloppu on ollut vapaata, ollaan lähdetty muihin kaupunkeihin shoppailemaan tai kylään perheen/ystävien luokse, rentouduttu kylpylöissä, käyty ulkona syömässä ja drinkillä, menty sunnuntaibrunsseille nauttimaan vapaapäivästä, käyty retkeilemässä yms. Tällä hetkellä viikonloput on hyvin pitkälti ulkoiluun/liikuntaan, leffojen katseluun ja kortti- ja lautapelien pelaamiseen pyhitettyä aikaa. Ja on tietysti ihanaa, kun on myös aikaa tehdä yhdessä hyvää ruokaa.

Tää viikonloppu me ollaan vietetty melko aktiivisesti. Lauantaina oltiin ajelemassa mönkijöillä Mikan perheen kanssa. Me mentiin soramontulle, jossa päivä kului rattoisasti! Leiriydyttiin aukeelle kohdalle montulla ja siellä valmistui näppärästi päiväruokakin, kun mukaan oli otettu muurikkapannu. Neulamuikkuja ja pyttipannua, nam! Ruoka maistuu aina niin paljon paremmalta ulkoilmassa, varsinkin kun on ollut aktiivinen. Päivä  meni nopeasti ja oli tosi onnistunut; kaikki viihtyivät, hauskaa oli ja vahinkoja ei sattunut. Ei edes Mikalle, ”OHOH -miehien” kunkulle.

Sunnuntaina me kunnostettiin pitkään to do -listalla ollut vanha jakkara, joka on kahden euron kirppislöytö. Harmi ettei kuvaa ole tallessa, mutta ostettaessa jakkara oli päällystetty punaisella keinonahalla, joka oli täynnä valkoisia maalitahroja. Punainen keinonahka sai lähteä heti ja alta paljastui punaisella kannella oleva jakkara. Punainen ei sopinut sisustukseen, joten sen kummempia hiomisia tekemättä tuli sudittua DIY -naisen asenteella päälle mustaa maalia. Maalaus oli ihan farssi; epätaisainen pinta ja alkoi irtoamaan nopeasti. Nyt jakkara hiottiin sekä kannesta että jaloista tarkkaan ja tehtiin pohja- ja pintamaali kunnolla. Mustan värin sijasta jakkaran kansi sai valkoisen sävyn ja jalat lakkapinnan. Lopputulos on aika fressi, vai mitä? Enää jakkaraa ei tarvitse piilotella pimeässä nurkassa!

Mikalla alkaa tunnetusti jossain vaiheessa raha polttelemaan taskuissa ja jos sitä ei voi käyttää meidän lemppariharrastukseen, matkailuun, niin mieleen tulee hankkia jos jonkinlaista. Viikonlopun aikana käytiin myös maalikaupoilla! Maalia ostettiin sitä varten, että freesataan vähän keittiötä ja maalataan välitason laatat. Mika on inhonnut niitä alusta saakka ja ollaan yli vuosi jo asuttu meidän kodissa, niin nyt on vihdoin hyvä aika tehdä niille jotain. Maalaamisesta olisi tarkoituksena tehdä postaus heti kun saadaan homma tehtyä. (Toivottavasti mahdollisimman pian.) Mika osti myös Final cut pron videoiden editointia varten, josta aiemmassa postauksessa ollaankin jo mainittu. Nyt kun vielä säät suosisi ja pääsisi kuvailemaan ulos rauhassa ja ajan kanssa tutustumaan ohjelmaan ja editoinnin saloihin.

Noita hankintoja lukuunottamatta rahaa kuluu huomattavasti paljon vähemmän kuin normaalisti. Tässä on jo jäänyt väliin pääsiäiselle suunniteltu reissu Lofooteille ja vapuksi oli tarkoitus mennä Helsinkiin katsomaan J. Karjalaista Hartwallille ja brunsseilemaan sekä viettämään aikaa ystävien seurassa. Pelkästään näiden reissujen väliin jääminen säästi satoja euroja meidän menoja. Ruokakaupassa käynti on suurin rahareikä tällä hetkellä, koska mikäs sen mukavampaa kuin syödä, jos on vähän tylsää tai kun katsoo elokuvaa tai kun pelaa jotain, niin on mukavaa napostella vähän samalla.

Onneksi rahaa kuluu vähän, sillä Heinin lomautus on jo kestänyt kuukauden, eikä pennin jeniä ole vielä tullut työttömyyskorvausta Kelasta. Mikan tulot ja molempien säästöt pelastaa paljon tämän hetkistä tilannetta. Positiivisena voi pitää sitä, ettei säästöihin ole vielä tarvinnut kajota. Tämä poikkeustilanne varmasti herättelee ihmisiä eri tavalla säästämään tulevaisuudessa ”pahan päivän varalle”. Säästäminen turhauttaa välillä ja olisi ihana törsätä vaan, mutta meillä säästäminen onnistuu paljon helpommin, kun on joku tavoite mitä kohti säästää. Meillä se on yhteinen tulevaisuus ja suunnitelmat tulevaa varten. Osa tulevaisuuden suunnitelmista tulee tosin menemään hyvin todennäköisesti uusiksi koronan takia.

Nyt lettutaikinan tekoon,

//Heini & Mika