Huonekorkeuden ja katon jyrkkyyden pohdintaa

Pohjapiirroksen valmistuttua ryhtyivät mielessä pyörimään ajatukset huonekorkeudesta ja katon jyrkkyydestä. Olin omaksunut tietyt ideat Arkkityyppi-talosta, mutten ollut katsonut sen poikkileikkauskuvia tarkemmin. Siinä huonekorkeus alakerrassa on 3000 mm ja yläkerrassa korkeimmalla kohdalla 3600 mm. Katon harja ulottuu 8650 mmm korkeuteen ja piipun yläreuna 9750 mm. Piipun hattu voi hyvinkin olla 10 metrin korkeudella. Rintamamiestaloksi rakennus vaikuttaa tavanomaista korkeammalta.

Vuoden 1941 omakotitalossa kattokulma oli suhteellisen loiva (Talon poikkileikkaus Malli A, sivu 26) ja huonekorkeus 2700 mm.

Kyseinen kattokaltevuus vaikuttaa maallikon silmään sopivalta; samalla katon huollon voisi ajatella onnistuvan helpommin kuin jyrkemmän kattokulman omaavissa taloissa. Viime vuosien aikana muodissa ovat  olleet korotetut vinot sisäkatot. Ratkaisu voisi sopia tähänkin taloon. Toisaalta olen kuullut siitäkin, kuinka pintojen ja rakenteiden työstäminen viistossa voi olla haasteellisempaa kuin kuvan mukaisessa ratkaisussa, samoin kuin ilmanvaihtokanavoinnin ja -eristämisen tekeminen.

T. Jari

Koti Remontointi

Rintamamiestalon muodonmuutoksia

Jatkoin vanhan talopiirroksen kehittelyä. Kevättalvella, Uudenmaan koronaeristyksen alla, poikkeusolot veivät huomiota siinä määrin, että suunnitelman jatkokehittely  jäi tuolloin silleen. Otin piirroksen vielä kerran esille, ja se muuttuikin uudenlaiseen muotoon. Pitäydyin kuitenkin vuonna 1941 suunnittelun omakotitalon sisämitoissa, 8,3 x 9,4 m (Malli A, sivu 28), josta käytän rintamamiestalon käsitettä.

Taloa piirtäessä kävi mielessä sellainen ajatus, kuinka rintamamiestalojen keskeiset ideat kytkeytyivät sydänmuurin ympärille rakentuneisiin erillistiloihin. Portaikko sen sijaan saattoi olla ahdas ja jyrkästi kääntyvä; tällainen mielikuva on itselle jäänyt monista jälleenrakennuskauden taloista.

Ehkä juuri näistä syistä suunnitelmaan ilmestyivät nyt suurehkot portaat ja tekninen tila. Aikaisemmin mietinnässä ollut keittiön ja olohuoneen open-concept-ratkaisu palautui nyt erillisiksi tiloiksi. Sen sijaan nykyään tavalliset sauna-, kylpyhuone- , kodinhoito- ja tekninen tila herättivät näillä mitoituksilla yllättävän paljon päänvaivaa: miten yhdistää toiminnot pienissä tiloissa edes jotenkuten toimivaksi kokonaisuudeksi? 80 vuodessa teknologia on kehittynyt ja laitteiden määrät lisääntyneet.

Lopulta ratkaisu ongelmaan löytyi yhdestä K3-talon julkaistusta  suunnitelmasta: kulku erilliseen saunarakennukseen käy yhdistetyn wc-suihku- ja kodinhoitohuoneen kautta. Näin siitäkin huolimatta, että kyseinen ajatus oli itselle aluksi vaikea hyväksyä. Asian käsittelyssä auttoi eniten teknisen tilan sijoittaminen omaksi kokonaisuudeksen.

Löysin erään ohjeen, jota mukaillen tekninen tila sai nykyisen kokonsa. Huomionarvoista on, että tilan koko tulee mitoittaa uudelleen, jos lämminvesivaraaja tulee samaan tilaan. Mitoituksen tarkentuessa portaiden paikalle vapautuvaan tilaan voisi suunnitella uudentyyppisen kylpyhuoneen.

Kysymys portaista voi rintamamiestalojen kohdalla olla periaatteellinen, jopa sydänmuuria merkittävämpi. Itsestään selvästi piirsin taloon portaat, vaikka eihän näin välttämättä tarvitsisi olla. Näinkö käsitteet ohjaavat tietynlaisiin  ratkaisuihin lähes huomaamatta? Periaate voi olla tärkeä myös meemien kohdalla ja tehdä ymmärrettäväksi suosituimpien ratkaisujen kopioitumista kulttuurin piirissä. Kun ratkaisut ovat valmiiksi miettittyjä – mieleen tulee ennen kaikkea tyyppitalon käsite – ei niiden säätöön tarvitse käyttää vuosikausia aikaa kuten itse on nyt tehnyt.

T. Jari

Koti Remontointi Sisustus