Kymmenen ajatusta, jotka auttavat synnytyspelkoon
- Synnytys on lyhyt aika – verrattuna siihen horroriin, joka siitä seuraa n. 30 vuoden ajan.
- Synnytyskivulla on tarkoitus – mutta jos kipu on sietämätöntä, siihen on saatavissa jumalten nektareiksikin kutsuttuja apuja, kuten epiduraalipuudutus.
- Kipu ei tapa – tuntemus on mahdollista siirtää tyylikkäästi muualle esim. kiduttamalla itseään aquarakkulatyyppisillä metodeilla.
- Ilokaasua on saatavilla mielin määrin – missä muualla saa aivan luvan kanssa ja ilmaiseksi pistää hummeetin sekaisin?
- Jälkikäteen tuleva oksitosiinimyrsky on parempaa kuin heroiini – ihan totta, millään hyymeellä ei saa itteään siihen douppiin!
- Keho tietää mitä kuuluu tehdä – ihmiskehon geneettinen muisti on uskomaton.
- Erityisesti minun kehoni on synnytykseen sopiva – hermotukseni ja kehontuntemukseni on sitä luokkaa, että uskon sen mahdollisuuksiin selvitä vaistonvaraisesti vastaantulevista tilanteista.
- Jokainen supistus on yksi vähemmän – ja niistä pääsee yli hengittämällä, laskemalla, kuka mitenkin.
- Suurin osa synnyttäjistä on valmis kokemaan kaiken uudelleen – täydellinen traumatisoituminen on harvinaista, vaikka jokin osa synnytyksestä menisikin eri tavalla kuin toivoi.
- Palkinto on pieni ihminen – joka mullistaa kaiken ja jonka kehoni valmisti. Se on niin vinkeä ajatus. Pakkohan se on nähdä.
Lue synnytysajatuksiani myös näistä postauksista: