KYLÄSSÄ MR. MURPHY
En tiedä voinko syyttää univajetta, hormonihöyryisiä mamma-aivoja vai vaan yksinkertaisesti Murphyn lakia, mutta näihin viimeisiin pariin viikkoon on sattunut muutama aivan tragikoomisen epäonninen päivä. Tässä muutamia otteita viimeiseltä kahdelta päivältä.
Aamuhässäkkä
Aamu alkaa aivan tuhannen pöhnässä yöimetysten aiheuttamien katkonaisten yöunien takia. Herään maitolammikosta; maitotehdas on näköjään taas ollut tuottelias viime yönä. Paimennan koululaista ja kolmevuotiasta pukeutumaan, kaadan vasemmalla kädellä muroja ja kannattelen oikeassa tissitakiaista. Imetän nälkäistä pikkuherraa viime minuuteille asti ja huutelen neitejä pesemään hampaat ja harjaamaan hiukset, jotta ehtisimme ajoissa koululle. Lähtöön on enää minuutti, ja kuljen itse vielä siinä märässä pyjamatopissa pakkaamassa koululaiselle lounasta. Sanomattakin selvää, etten ehdi itse syödä aamupalaa. (Tässä on jo katastrofin ainekset kasassa, terveisin Hangry-Hanne…)
Kun kaikki lahoaa kirjaimellisesti käsiin
Hiljattain uusittu pesukoneemme on taas rikki. Onneksi sain käyttöön yläkerran tyhjän asunnon, jossa sain pestä muutaman koneellisen. Eilisillan sitten juoksin kahden kerroksen väliä pesemässä pyykkiä kolmen lapsen, pyykkikorin ja vaunujen kanssa. Suhteellisen mielenkiintoinen yhtälö, varsinkin kun en saisi kanniskella mitään kovin painavaa. Tässä pyykinpesun lomassa yritimme sitten tehdä esikoisen läksyjä, mutta tabletin netti takkuilee emmekä pääse IXL-tehtävien kimppuun. Luovutan ja siirrymme tästä suosiolla spelling-wordsien kimppuun. Tyttäreni alkaa kirjoittaa niitä Ikean liitutaululle, joka yllättäen romahtaa kasaan keskelle lattiaa levittäen liidut joka tuhannen ilmansuuntaan. Liitupölyä on muuten kiva luututa tummalta laminaatilta… Tätä manaillessani ruoka lähes palaa pohjaan liedellä. Jätän typerän liitutaulun siihen rojottamaan, mies saakoon hoitaa sen iltamyöhällä tullessaan.
Tänä aamuna päätin luovuttaa kerrosten välillä juoksemisen parempikuntoisille. Pakkasin pyykit autoon ja suuntasimme kahden nuorimmaisen kanssa anopille pyykinpesuun, kun olimme ensin vieneet esikoisen kouluun. Haaveilin siitä, että voisin kirjoitella blogia vauvan nukkuessa ja kolmevuotiaan leikkiessä grandman koiranpennun kanssa. No, pyykkirumban ajan kanniskelin itkevää vauvaa ympäri taloa, ja koirakin päätti pissata sekä sohvalle että lapseni vaatteille. Pyykkikonetta tyhjentäessäni huomaan pesseeni pyykin seassa purkillisen nuuskaa, jota mieheni eilisiltana epätoivoisesti etsi kissojen ja koirien kanssa. ”#¤%&/!!!
Kun paras kaveri pettää
Tätä hulluutta ei meinaa pää kestää ilman kofeiinia. Senkin kohdalla on kuitenkin viime aikoina koettu karvaita pettymyksiä… Eräänä lääkärikäyntien täyttämänä päivänä unohdin lukita termokseni, joka sitten valskasi ympäri aitonahkaista design-laukkuani kastellen siinä samalla kaikki vaipoista lompakkoon ja rokotuskortteihin. Tänään taas päätin pysähtyä drive-throughssa hakemassa tämänhetkistä kahvisuosikkiani kookoslattea – silläkin uhalla, että turvakaukaloaan syvästi inhoava pikkuprinssi alkaisi protestoimaan autojonossa. Maksettuani ylihinnoitellun viiden dollarin kahvini olo oli jo vähän parempi: nyt kotiin tekemään lounasta ja nauttimaan edes tämä kahvi hetken rauhassa! Autoa purkaessani laitoin kahvin hetkeksi maahan odottamaan, ja eiköhän se pahus sitten kaatunut siitä kumoon. Epätoivoisena katselin, kun taikajuomani valui pitkin asfalttia.
Nyt ajattelin leipoa pellillisen suklaamuffinsseja ja syödä koko paskan itse. Jos en sitä ennen onnistu polttamaan koko taloa maan tasalle.
Peace.