KYLÄSSÄ MR. MURPHY

IMG_20160908_111408.jpg

 

En tiedä voinko syyttää univajetta, hormonihöyryisiä mamma-aivoja vai vaan yksinkertaisesti Murphyn lakia, mutta näihin viimeisiin pariin viikkoon on sattunut muutama aivan tragikoomisen epäonninen päivä. Tässä muutamia otteita viimeiseltä kahdelta päivältä.

 

Aamuhässäkkä

Aamu alkaa aivan tuhannen pöhnässä yöimetysten aiheuttamien katkonaisten yöunien takia. Herään maitolammikosta; maitotehdas on näköjään taas ollut tuottelias viime yönä. Paimennan koululaista ja kolmevuotiasta pukeutumaan, kaadan vasemmalla kädellä muroja ja kannattelen oikeassa tissitakiaista. Imetän nälkäistä pikkuherraa viime minuuteille asti ja huutelen neitejä pesemään hampaat ja harjaamaan hiukset, jotta ehtisimme ajoissa koululle. Lähtöön on enää minuutti, ja kuljen itse vielä siinä märässä pyjamatopissa pakkaamassa koululaiselle lounasta. Sanomattakin selvää, etten ehdi itse syödä aamupalaa. (Tässä on jo katastrofin ainekset kasassa, terveisin Hangry-Hanne…)

 

Kun kaikki lahoaa kirjaimellisesti käsiin

Hiljattain uusittu pesukoneemme on taas rikki. Onneksi sain käyttöön yläkerran tyhjän asunnon, jossa sain pestä muutaman koneellisen. Eilisillan sitten juoksin kahden kerroksen väliä pesemässä pyykkiä kolmen lapsen, pyykkikorin ja vaunujen kanssa. Suhteellisen mielenkiintoinen yhtälö, varsinkin kun en saisi kanniskella mitään kovin painavaa. Tässä pyykinpesun lomassa yritimme sitten tehdä esikoisen läksyjä, mutta tabletin netti takkuilee emmekä pääse IXL-tehtävien kimppuun. Luovutan ja siirrymme tästä suosiolla spelling-wordsien kimppuun. Tyttäreni alkaa kirjoittaa niitä Ikean liitutaululle, joka yllättäen romahtaa kasaan keskelle lattiaa levittäen liidut joka tuhannen ilmansuuntaan. Liitupölyä on muuten kiva luututa tummalta laminaatilta… Tätä manaillessani ruoka lähes palaa pohjaan liedellä. Jätän typerän liitutaulun siihen rojottamaan, mies saakoon hoitaa sen iltamyöhällä tullessaan.

Tänä aamuna päätin luovuttaa kerrosten välillä juoksemisen parempikuntoisille. Pakkasin pyykit autoon ja suuntasimme kahden nuorimmaisen kanssa anopille pyykinpesuun, kun olimme ensin vieneet esikoisen kouluun. Haaveilin siitä, että voisin kirjoitella blogia vauvan nukkuessa ja kolmevuotiaan leikkiessä grandman koiranpennun kanssa. No, pyykkirumban ajan kanniskelin itkevää vauvaa ympäri taloa, ja koirakin päätti pissata sekä sohvalle että lapseni vaatteille. Pyykkikonetta tyhjentäessäni huomaan pesseeni pyykin seassa purkillisen nuuskaa, jota mieheni eilisiltana epätoivoisesti etsi kissojen ja koirien kanssa. ”#¤%&/!!!

 

Kun paras kaveri pettää

Tätä hulluutta ei meinaa pää kestää ilman kofeiinia. Senkin kohdalla on kuitenkin viime aikoina koettu karvaita pettymyksiä… Eräänä lääkärikäyntien täyttämänä päivänä unohdin lukita termokseni, joka sitten valskasi ympäri aitonahkaista design-laukkuani kastellen siinä samalla kaikki vaipoista lompakkoon ja rokotuskortteihin. Tänään taas päätin pysähtyä drive-throughssa hakemassa tämänhetkistä kahvisuosikkiani kookoslattea – silläkin uhalla, että turvakaukaloaan syvästi inhoava pikkuprinssi alkaisi protestoimaan autojonossa. Maksettuani ylihinnoitellun viiden dollarin kahvini olo oli jo vähän parempi: nyt kotiin tekemään lounasta ja nauttimaan edes tämä kahvi hetken rauhassa! Autoa purkaessani laitoin kahvin hetkeksi maahan odottamaan, ja eiköhän se pahus sitten kaatunut siitä kumoon. Epätoivoisena katselin, kun taikajuomani valui pitkin asfalttia.

 

Nyt ajattelin leipoa pellillisen suklaamuffinsseja ja syödä koko paskan itse. Jos en sitä ennen onnistu polttamaan koko taloa maan tasalle.

Peace. 

Kommentit (4)
  1. Hanne!!! 😀 😀 😀 sain päivän mehevimmät naurut (ja ainoat, koska huono päivä)!!! Toivottavasti jatkossa on vähän vähemmän actionia, ja saisit rauhassa vaikka istua alas ja juoda kahvin.
    Ja hei: mitä lämpimimmät onnittelut ja siunauksen toivottelut teidän ihanasta pikkupallerosta! Ihanaa että selvisit(te) synnytyksestä vaikka se ei mennytkään suunnitelmien mukaan.
    Minkä kokoinen poju muuten oli- oliko niin iso mitä etukäteen epäiltiin? 🙂

    <3 Camma

    1. Mahtavaa että joku saa tästä revittyä huumoria, vaikka myönnettäköön että itseäkin ainakin näin jälkikäteen vähän jo naurattaa koko tää absurdius 🙂 

      Kiitos onnitteluista! Limppu oli just sen kokoinen kun kuvittelin, 8.5 lbs eli noin 3800g. Ei mahdottoman iso, olisi hyvin mahtunut syntymään alateitse jos se musta olis ollut kiinni.  Stella oli 4kg eli oon saanut isommankin vauvan puskettua pihalle 🙂 toki poju olis voinut olla isompi jos olisi annettu kasvaa pidempään.  Onni onnettomuudessa että sovittiin käynnistys, kuka tietää mitä olisi  muuten käynyt…

       

      Mä oon kaivannut sun höpsöjä päivityksiä, ootko sä poistunut facesta kokonaan?

       

      1. Okei, eli ihan soppeli pieni ukko syntyi <3 (nimim. 4400g pötkylän synnyttänyt.)
        Joo mä poistuin facesta, yritän karsia elämästä turhia (?) ja liian paljon aikaa vieviä juttuja. 🙂

  2. Tuo kahvimukin slogan on paras: ”Guaranteed to Satisfy” 🙂 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *