DAMAGE CONTROL

Kieltäydyttyäni kokopäivätyöstä (ks. edellinen postaus) palasin taas tähän varsinaisen päivätyöni pariin. Viime viikon työputken jälkeen kodinhoito oli aika rempallaan, ja tämä viikko on sitten kulunut oikein rattoisasti damage controllissa 😀 Tässä muutamia koottuja ajatuksia taloudenhoidosta opiskelevan miehen, yhden nelivuotiaan ja yhden kaksivuotiaan kanssa.

 

RUUANLAITTO

1) Sitä mää vaan, että riisiruuat pitäisi lailla kieltää kotitalouksissa, joissa on kaksivuotiaita. Niitä klähmäisiä jyviä on niin hiiiiirmu kiva yrittää noukkia lattialta, hiuksista, joka tuhannen vaatepoimusta ja jalkapohjista. Onneksi en kasvata lastani Kiinassa, olisin jo varmaan menettänyt vähäiset järkeni rippeet… (Nimim. Tein tänään currykanaa ja jasmiiniriisiä – se oli virhe)

2) Kuinka paljon taaperolle kannattaa kaataa juotavaa mukiin? No just sen verran kuin jaksaa lattialta pyyhkiä. 

 

SIIVOUS

1) Sanotaanko nyt vaikka niin, että armaat tyttäreni ovat päättäneet piristää tylsänvalkeita seiniä omalla katutaiteellaan niinä päivinä, kun olen ollut töissä ja lasten isä on ollut vastuussa kodin pyörityksestä. Näitä graffitteja on sitten jynssätty koko viikko mitä kummallisimmista paikoista. Pyykkitelineen alla on näköjään ollut kahden boheemin taiteilijan tukikohta: vasta tänään huomasin kirkkaanpunaisella tussilla taiteillut kuviot pyykkitelineen takana seinässä. Thank god for Magic Eraser, en tiedä mitä tekisin ilman tätä siivousvälinettä…

2) Pidin viime viikolla eskareille Science-tuntia, jossa keskustelimme elävistä ja elottomista asioista. Elottomien asioiden määritelmä oli se, että ne eivät tarvitse ruokaa, juomaa eivätkä kotia, eivätkä ne myöskään pysty lisääntymään keskenään. Pitää varmaan laittaa oppikirjojen tekijöille palautetta, sillä meidän lasten lelut kyllä lisääntyvät mun poissaollessa kuin kanit… Mistä niitä irrallisia palapelin palasia, nuken asusteita ja kirjoja oikein sikiää? Entä mikä ihmeen villitys on parittomien sukkien armeija marssimassa ympäri huushollia? (Tyttäreni sivistivät minua myöhemmin, että ne sukat ovat ponien makuupusseja. Aha. Tämä selvä.)

coffee-table-1-e1409779542353.jpg

 

AKTIVITEETIT

Osa 1: Luovuuden kehittäminen

Kun ulkona on 45 astetta lämmintä, päiväohjelmaa on pakko kehitellä sisätiloissa. Siispä kävimme eräänä päivänä ostamassa tytöille kasan erilaisia piirustusvälineitä (liituja, sormivärejä, papereita ja värityskirjoja). Naiivisti ajattelin, että äiti voisi tehdä parit tuntisuunnitelmat tytärten toteuttaessa rauhassa luovuuttaan. Ööö no ei mennyt ihan sitten niin kuin Strömsössä tämäkään 😀 Monta kertaa käytiin ”säännöt” läpi: tussien korkit laitetaan kiinni etteivät kynät kuivu, ja sormet pyyhitään talouspaperiin kun vaihdetaan sormiväripurkkia. Hmm. No, nyt on kämpännurkat täynnä korkittomia tusseja ja lasten kasvot muistuttavat etäisesti jonkun intiaaniheimon sotamaalausta.

 

Osa 2: Ota lapset mukaan asioille

Lapset + IKEA. Ha. Ha. Hahaha! What a great idea… Kävin tuossa sunnuntaina hakemassa ”muutaman pakollisen jutun” Ikeasta kahden pikku seuralaisen kanssa. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kunnes pääsimme varastoon, ja jouduin vaihtamaan kärryä perinteisestä ostoskärrystä siihen lavamalliin, jotta kaikki huonekalut mahtuisivat kyytiin. Oikein näki, kun lapsilla syttyi lamppu päässä: aaa-ha, tämä jättimäinen hallihan on kuin tehty sitä varten, että siellä voi leikkiä piilosta… Kassakokemus oli myös vähintäänkin mielenkiintoinen, kun yritin selvitä maksuoperaatiosta hallitsemattoman pahvilaatikkokasan ja pikkuroinan kanssa, ja yhtäkkiä tajuan ettei lapsia näy missään. Siellähän ne viilettivät hallin toisessa päässä, itse yritän hiki hatussa maksaa ja jono selän takana sen kuin kasvaa… (Kiva lisäbonari muuten oli se, etten ollut yhtään miettinyt, miten työpöytä, hyllykkö, työtuoli, taaperosänky ja kasa tuikitarpeellista pikkusälää mahtuvat Hondan peräkonttiin…) 

vacation.jpg

 

NUKKUMAANMENO

Janottaa.

Pissattaa.

On nälkä.

Käyn vielä sanomassa dädille hyvää yötä.

Äiti tuu laulamaan.

Vielä yksi satu!

Pidä mua kädestä kiinni.

Pelottaa!

Laita käytävävalo päälle.

Saanko tulla mamin viereen?

things-people-say.jpg

 

 

Disclaimer: Kyllä mä ihan oikeasti tykkään näistä kahdesta pikkukahelista ihan hirveesti. 🙂 Pakko näistä kommelluksista on jotain huumoria repiä, ainakin jälkikäteen itseäkin jo vähän hymyilyttää…  

Kommentit (2)
  1. Miten minusta tuntuu että tämä kirjoituksesi olisi voinut olla suoraan äitisi kynästä 23 vuotta sitten???? Tsemppiä arkeesi!!! Ihanat tytöt sulla!

    1. Haha, ehkä jotain samoja maneereja löytyy (sarkasmi ainakin on äidiltä perittyä) 😀 Mutta kyllä myös karma ilmeisesti kolahtaa omaan nilkkaan, saan kärsiä ihan samoista jekuista mitä itse aikoinaan äidin iloksi kehittelin. Varsinkin esikoistyttäreni muistuttaa huolestuttavan paljon äitiään: hän on hyvin luova, herkkätunteinen, itsepäinen ja melkoinen satutäti! Heh, eräänä päivänä muuten lueskelin tytöille mummilasta napattuja Janoschin ”Postia Tiikerille”- sekä ”Oi ihana Panama” -kirjoja, joita mulle ja Kallelle aikoinaan luit. Mutta kummassakaan niistä ei ollut sitä ratkiriemukasta seurapiiripippalo-sanaa, mille me nauraa räkätettiin joka kerta yhtä paljon 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *