Fall leaves in January

 

 

ASUKUVAILUA SYYSLEHTIEN SEASSA. Kävimme tänään taas kuvailemassa pikkusisko(je)n kanssa pihapiirissä asuja. Oman siskoni lisäksi mukana oli siis myös mieheni nuorin sisko, jota kyllä pidän toisena pikkusiskonani 🙂 On kyllä mahtavaa saada vähän kuvausapua, on huomattavasti ikävämpää leikkiä tripodin ja itselaukaisijan kanssa. Itselläni ainakin oli jo vähän haikeat tunnelmat, kun sisarukseni suuntaavat sunnuntaina takaisin Suomeen. Kolme viikkoa menee yllättävän nopeasti! Seuraavan kerran näemme varmaan kesällä. Näitä lentokenttähyvästejä on tullut heitettyä liian paljon viime vuosina, ensin mieheni kanssa seurusteluaikoina ja nyt lapsuudenperheeni kanssa. On kuitenkin todella ihanaa saada hyviä kuvia muistoksi –  vaikka valitettavasti niistä kaikkia en täällä jaa. Itselleni kuvat toimivat eräänlaisena ”terapiana” silloin, kun ikävä iskee toden teolla. Niihin on aina lohdullista palata, ja keskitynkin mieluummin niiden hyvien hetkien muistelemiseen. Eräs amerikkalainen ystäväni muisti minua muuttaessamme osuvalla lainauksella: ”Don´t cry because it´s over, smile because it happened.” 

OUTFIT PICTURES IN FALL LEAVES. Today me and my little sister(s) took some outfit pictures on our yard. Sisters, because my husband´s youngest sister was with us too, and I consider her my little sister as well 🙂 It´s great to get a little help taking the pictures, I hate playing with a tripod and a self-timer. I don´t know about the girls, but I was feeling a little bit bittersweet, getting ready for my siblings leaving back to Finland on Sunday. Three weeks go by in a blink of an eye! We will see each other in the summer though. These airport goodbyes are getting so old, first with my husband when we were still dating, and now with my childhood family. However, I love getting good pictures so I have something to go back to… Unfortunately I can´t share all of them here, as much as I would like. They are some kind of ”therapy” for me when I´m feelig particularly homesick. It´s always comforting to go back to them and cherish the good moments we´ve had together. One of my American friends remembered me with a fitting quote: ”Don´t cry because it´s over, smile because it happened.”

 

Pakko kyllä sanoa, että olen todella onnekas, kun minulla on sekä sisko että kaksi veljeä. Kaikki sisarukseni ovat minulle todella tärkeitä ja läheisiä: vuotta nuoremman pikkuveljen kanssa olimme lapsina kuin paita ja peppu. Siskon kanssa meillä on isompi ikäero, mutta se on viime vuosina alkanut menettää merkitystään. Siskon kanssa on olemassa sellainen yhteys, jota ei monen kanssa välttämättä koskaan synny. Hän on paitsi pikkusiskoni, myös ystäväni ja esikoisemme kummi. Ja niin, viuluduettoparini ;)

I have to say, I am so blessed to have both a sister and two brothers. All of my siblings are really, really important and close to me: me and my brother, who is a year younger than me, were inseparable as little kids. Me and my sister have a bigger age gap, but it has started to disappear during the last couple of years. There´s just a one-of-a-kind bond between sisters, that might not even be possible to create with anyone else. She is not only my sister but also my friend and the godmother of our firstborn. Oh, and also my violin duet partner ;)

No sitten vähän asuhöpinää. Näköjään olen ihastunut tiettyihin vaatteisiin ja asusteisiin oikein kunnolla, sillä ne tuntuvat löytävän tiensä ylleni harva se päivä. Ja mikäs siinä, sitähän varten olen ne ostanutkin. Välillä blogeja lukiessa törmää anteeksipyytelevään asenteeseen, jos sama vaate tai asuste vilahtaa blogissa useamman kerran. Anteeksi mitä? Eikö ole hienoa, että hankinnat pääsevät käyttöön? Olen omalla kohdallani huomannut myös samanlaisia ajatuskulkuja: voinkohan kuvata tätä asua blogiin, kun tämä sama paita / huivi / kengät / laukku on taas käytössä?

Ihan naurettavaa. 

Hiljattain luin keskustelua suosikkiblogini kommenttiboksissa, jossa eräs lukija esitti bloggaajalle kommentissaan osuvaakin osuvamman palautteen: ”Välillä blogeja lukiessa tuntuu, ettei lue ihmisestä, vaan kuluttajasta. Kun luen sinun blogiasi, luen sydämellisestä ihmisestä.” Pysähdyin miettimään tätä palautetta. Välillä tuntuu, että erityisesti asupostaukset pyörivät sen ympärillä, mitä ehkä on viime aikoina tullut ostettua. Minä en halua olla kenenkään ostoslista tai leimautua himoshoppaajaksi. Päinvastoin, haluan hankkia elämänsisältöä estetiikasta ilman ostopakkomiellettä ja vastaavasti olla myös inspiraationlähteenä muille yhdistelemällä jo olemassaolevia vaatteita mielenkiintoisiksi asuiksi. Vaihtelua saa erilaisilla yhdistelmillä, eikä aina tarvitse olla jotain uutta esiteltävää.

—

Then some rambling about my outfit. Right now I seem to have a crush on certain pieces in my closet, because I find myself wearing the same things from one day to another. Nothing wrong with that, that´s what I bought them for – to be used, that is. Sometimes I come across this apologetic attitude amongst bloggers: it´s almost a shame to show the same accessories or clothes in outfit posts. Excuse me? Isn´t it awesome that people´s purchases are actually used? I have even noticed these kind of thought patterns in myself: can I photograph this outfit to my blog if I´m wearing this same shirt / scarf / shoes / purse again?

Ridiculous. 

Recently I read through some comments in my favorite blog, and one of the readers gave some priceless feedback: ”When reading blogs, it almost feels like I am reading about a consumer, not a person. But when I read your blog, I read about a genuine person.” This really made me think. It does feel like outfit posts revolve around the latest purchases. I don´t want to be anyone´s shopping list or become stigmatized as a shopaholic. On the contrary, I want to enjoy aesthetically beautiful things without a shopping obligation, and in addition, I would like to become that source of inspiration for someone. I think it´s a lot more resourceful to create interesting outfits out of the clothes that already are in your closet. 

 

PEPLUM TOP zara JEANS sts @ nordstrom SHOES guess SCARF anne klein NECKLACE h&m

 

Päivän asussa siis jo ennen nähdyt kengät ja peplum-toppi, hiljattain ostettu printtihuivi, uudet ja todelliseen tarpeeseen ostetut farkut sekä siskolta lainattu laukku. Kestävä kulutus ja niin edelleen… :) Jatkoa näihin kuviin on tulossa, nimittäin E:n ja C:n photoshoot! Lähipäivinä yritän myös kuvailla suosikkini saamistamme joululahjoista. Stay tuned!

So, the outfit of the day consists of previously seen shoes and a peplum top, a recently bought print scarf, a new (and desperately needed) pair of jeans and a purse borrowed from my sister. Sustainable development and so on… :) By the way, there´s a part two coming to this post, E and C:s photoshoot to be exact! I am going to try photograph some of our favorite Christmas presents as well. Stay tuned!

 

x Hanne