KALKKIVIIVA HÄÄMÖTTÄÄ

IMG_20160815_102912.jpg

Yhdeksän kuukauden odotus alkaa olla lopuillaan. Nyt on 39. viikko menossa, ja normaalisti olen tässä vaiheessa vielä alistunut kohtalooni ja valmistautunut odottamaan viikolle 42 asti – Suomessa kun luotetaan luomumeininkiin ja annetaan raskauksien surutta painella yliajalle. Tällä kertaa olo on fyysisesti parempi kuin aiemmissa raskauksissa näillä viikoilla: erityisesti toisen raskauden lopuilla itku oli herkässä, ja jokainen odotuspäivä oli silkkaa piinaa. Joka paikkaan sattui, ja oli fyysisesti tosi kömpelö ja avuton olo.

Tällä hetkellä mitään varsinaista vaivaa ei ole (mitä nyt alati paheneva närästys, ja pätkittäiset yöunet jatkuvan vessassa ramppaamisen takia), mutta vauvelin koon takia puhuimme jo viikkoja sitten käynnistämisen mahdollisuudesta. Teimme ylimääräisen kokoarvioultran viikolla 36, ja pikkumies oli silloin jo 7 lbs (noin kolmekiloinen). Lisäksi hän vaikutti mittojen mukaan melko leveäharteiselta, joten päätimme varmuuden vuoksi sopia käynnistysajan, kunhan 39+0 tulee täyteen. Vaikka oloni on muuten ihan hyvä, niin ajatus jättiläisvauvan ulos puskemisesta ei varsinaisesti houkuttele.

 

IMG_20160815_101634.jpg

Edellisellä lääkärikäynnillä sovimme siis, että käynnistys tapahtuu maanantaiaamuna, ellei vauveli päätä sitä ennen putkahtaa maailman. Toki edelleen toivon, että hän päättäisi syntyä omia aikojaan, sillä uskon että itsekseen alkava synnytys olisi meille molemmille parempi ja pehmeämpi vaihtoehto. Jotenkin tuntuu ajatuksena hassulta marssia synnärille ilman supistuksen supistusta, ja kyllä kieltämättä vähän vierastan sitä ajatusta, että minut pumpataan ties mitä lääkkeitä täyteen synnytyksen käynnistämiseksi. Täällä Jenkeissä tuntuu olevan niin medikalisoitunut suhtautuminen koko synnytykseen, vaikka en itse mikään luomuhippi koe olevani. Toivon siis, että saamme synnytyksen käyntiin mahdollisimman vähillä toimenpiteillä.

Siksi olenkin nyt viime päivinä hyödyntänyt kaikki mahdolliset urbaanilegendat ja old wive´s talet, ja yrittänyt houkutella pikku-ukkelia ulos luomukeinoin. Olen opiskellut (haha) ja myös käytännössä kokeillut erilaisia synnytykseen valmistelevia joogaliikkeitä. (Tiedä sitten, toimivatko käytännössä…) Saunaa meillä ei valitettavasti ole, mutta poreamme kyllä – kaikki kolme ässää ovat siis ahkerassa käytössä. Siivousta on harrastettu siihen malliin, että kohta loppuvat siivottavat paikat kesken… Ylimääräisenä ässänä hihassa on ollut tulinen salsa – sitä olen nyt urhoollisesti syönyt jäätävän närästyksen uhallakin. Kävelyäkin olen pyrkinyt harrastamaan joko erilaisia tuikitärkeitä pikkuasioita toimitellen, tai sitten asuntomme oman kuntosalin juoksumatolla. (Ulkona kävely ei oikein tässä 40+ helteessä tule kyseeseen…) Eilisillan reippaalla juoksumattolenkillä taisi olla jotain vaikutusta, sillä koko tämän päivän olen ollut kyllä aika hidasliikkeinen vauvan siirryttyä entistäkin alemmas. 

IMG_20160815_102725.jpg

IMG_20160818_093035.jpg

Tänä aamuna sää oli ainakin hetkellisesti vähän viileämpi, joten kävimme kolmevuotiaan kanssa hakemassa aamukaffet Starbucksista puistoon. Kiersimme siinä samalla sitten hittaanpuoleisesti puiston ankkalammen – typykkä lintuja jahdaten, minä kivusta irvistellen ja joka toisella askeleella pysähdellen. Joskus muinoin kaverini kuvaili tunnetta niin, että joku tökkii sukkapuikolla tiedät-kyllä-minne – ja siltä se ihan oikeasti tuntuu. No, toisaalta: mitä epämukavampi olo minulla on, sen parempi vauvan ulostulon kannalta (kai?)… Kaikessa tragikoomisuudessaan ”lenkki” alkoi jo hihityttää, sillä alan tosiaan kävelytyyliltäni muistuttaa näitä puiston ankkoja.

Mutta siis…

Enää neljä yötä!  

Kommentit (4)
  1. Tsemppiä koitokseen!
    Minulta on kaksi viimeistä käynnistetty ja vesipuhkaisulla selvisin viimeisimmän, oli erittäin nopea ja helppo synnytys. Se mikä mua häiritsi käynnistämisessä, oli se, ettei pää ehtinyt mukaan tapahtumaan. Yhtäkkiä huomasin, että ohhoh vauva syntyi. Vielä seuraavana päivänä oli tosi epätodellinen olo.

    1. Mä oon kuullu nyt viime aikoina tosi hyviä kokemuksia käynnistämisestä, ihan turvallisin mielin menossa huomenna! Vaikka epätodelliselta tämä vielä todellakin tuntuu!!

  2. Annika Kariniemi
    19.8.2016, 11:21

    Oot kylla niin soponnakoinen mama ettei mitaan rajaa! Mulla Tessan synnytys kaynnistettiin aika luomusti: ne puhkaisi vaan lapsivedet ja se riitti laittamaan synnytyksen kayntiin. Mun kroppa hoiti loput! Suosittelen, jos haluat valttaa laakkeita. Oksitosiinitippa on kylla samaa kamaa kuin sun elimisto tuottaa, ja se auttaa siina ettei lasta rasiteta superpitkalla synnytyksella. (Ja sua tietenkin!) Suosittelen tota, mutta kaikenkaikkiaan sun synnytyslaakari ehdottaa sun tilanteelle parhaan vaihtoehdon aloittaa kaynnistys. Se riippuu niin milla korkeudella vauva on jne. Lianan synnytyksessa aloitettiin oksitosiinitippa ja se toimi tosi hyvin, Sain rauhassa tilattua epiduraalin ennenkun kivut yhtaan koveni. Ma tykkasin kaynnistyssynytyksen ilmapiirista, tuntui etta kaikki oli paremmin hallinnassa…. ja oon siis tavallaan sitamielta, etta ei sua pumpata tayteen laakkeita. Oksitosiini on ainut, ja sitten se epiduraali…. mutta ei noita pakko ole ottaa. Ma oon kokenut elaimelliset luomusynnytykset Suomessa, ja tan nautinnollisen ”medikalisoidun” synnytyksen taalla kertaa kaksi. Ja jalkimmaiset synnytykset ehensi mut ihmisena entiselleen. Rohkealla mielella sinne vaan. Odottelen kuvia pikkupojusta!

    Annika

    1. Vesien puhkaisemisesta meillä olikin jo lääkärin kanssa puhe, toivotaan että sillä lähtis käyntiin! Pitociinia varmaan tullaan myös käyttämään, se tuntuu olevan aika yleinen. Kovasti jo jännittää, lähinnä kun aiemmat kaksi on tosiaan lähteneet käyntiin itsestään. Mutta nää tuntuu olevan niitä juttuja, että jänskättää se mihin ei oo tottunut 🙂 Hyvin se varmasti menee.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *