Labels of Love: shoppailua merkkioutleteissa

IMG_3170.JPG

Viime viikonloppuna suuntasimme vierailulla olleen äitini kanssa erääseen outlet-kauppakeskukseen, joka on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia outlet-liikkeitä. Teimme päivän varalle hyvän suunnitelman siitä, missä kaupoissa haluaisimme käydä. Päätimme suosiolla jättää väliin halpaketjut (mihin esimerkiksi H&M tarvitsee outletia, kun se on muutenkin niin polkuhintainen?) ja keskittyä merkkiliikkeisiin. Oma vaatefilosofiani on jo jonkin aikaan ollut ”vähemmän, mutta laatua”. Vaatteen lappu ei tietenkään takaa sinällään laatua, mutta monesti ne paremmat materiaalit, kiinnostavimmat leikkaukset ja aikaa kestävimmät lookit vaan löytyvät laadukkaammista liikkeistä.

Omalla toivelistallani oli itselleni varsinkin laadukkaista asusteista ja farkuista tutut Guess, suuresti ihailemani Michael Kors, klassisuuden puolestapuhujat Tommy Hilfiger ja Calvin Klein, sekä vähän tuntemattomammista Banana Republic ja J.Crew. Kävin myös pyörähtämässä Clarksilla, Gapilla ja Conversella. Aika valikoidusti tein omat löytöni, koska edellisenä päivänä kävimme miehen kanssa myös Armanilla käyttämässä vanhan lahjakortin, ja kuluneella viikolla tein myös muutaman hankinnan Last Chancesta. Tässä esittelen nyt ne löydöt, jotka ehdin jo kuvata. 

IMG_3156.JPG

IMG_3157.JPG

IMG_3160.JPG

IMG_3164.JPG

Olen jo vuosikausia vierastanut lämpimiä värejä, en niinkään muiden päällä, vaan omassa käytössäni. Yleensä väreistä minua vetävät puoleensa kylmät, voimakkaat sävyt, kuten smaragdinvihreä, turkoosi ja voimakas lila. Nyt olen hiljalleen kuitenkin alkanut lämmetä oranssinpunaisille sävyille: niissä on jopa jotain raikasta, kun  niitä ei ole aikoihin käyttänyt. Tämän Michael Korsin mekon nähtyäni tiesin, että sitä on pakko sovittaa. Jos väri olisi ollut vaikka tummansininen, olisin varmaan kiikuttanut mekon kassalle sen kummempia miettimättä. Rakastan raitoja ylipäätään, ja tämän mekon paksu materiaali, leikkaus ja kultaiset yksityiskohdat olivat aivan lyömätön kombo. Rekissä ei enää ollut ”omaa” kokoani (yleensä M), ja aika skeptisenä hilasin S-koon päälleni. Ja kuinka ollakaan, se istui täydellisesti! Jätin silti mekon hetkeksi varaukseen ostoskierroksen ajaksi, ja hain sen vasta sitten liikkeestä, kun tajusin ettei ajatus mekosta vaatekaappini jatkeena jättänyt minua rauhaan. Eikä varsinaisesti haitannut, että sain 150 dollarin mekon neljäänkymppiin… 

IMG_3188.JPG

IMG_3187.JPG

Tästä aarteesta on puolestaan kiittäminen armasta mamaani. Olen jo vuosia haaveillut omista Consseista, koska näin kypsässä 25 vuoden iässä jalkapoloiset eivät enää kiitä feikkiversioiden surkeista pohjista ja olemattomasta tuesta jalalle. No, nyt Conversen liikkeessä oli jo valmiiksi alennetuista hinnoista tarjous: kahden parin ostaja saisi toisen parin puoleen hintaan. Äitini oli näköjään päättänyt perusteellisesti hemmotella kotona odottelevaa pikkuveljeäni (tuliaiskassissa oli jo aika muikeat tuliaiset Vansilta ja Guessilta), joka ei tällä kertaa päässyt reissuun mukaan, joten sain sitten itselleni sen toisen parin. Ahh ja kiitos! Värikin oli ihan täydellinen: ei tylsän varma musta tai lianarka valkoinen, mutta silti yhdisteltävissä moniin väreihin ja asuihin. Tykkään!

IMG_3175.JPG

IMG_3176.JPG

IMG_3178.JPG

IMG_3179.JPG

IMG_3182.JPG

Naurakaa vaan, tämä punaisenvihaaja tarttui taas punasävyiseen paitaan (toinen vaihtoehto oli se turvallinen turkoosi). Olen tähän asti ollut aika huono käyttämään mitään perusteeppareita, mutta täällä ympärivuotisessa kuumuudessa on kiva olla toppien lisäksi muitakin vaihtoehtoja. Samasta syystä ostin shortsit, sillä ne ovat täällä sellainen perusunivormu, johon lähes päivittäin tulee sonnustauduttua noin 9 kk vuodesta. Viime kesänä ostetut Hennesin farkkushortsit on jo pidetty lähes puhki (ja psst, salilla kai on tapahtunut jotain edistystä, koska vaate lähes tippuu jo päältä), joten oli aika päivittää shortsivarastoa uudella parilla. Sekä Guessin paita että Banana Republicin shortsit olivat normaalihinnaltaan 48 dollaria kappale, ja sain ne yhteensä $14 + $22 sopuhintaan. Gapin sandaalit sain parilla dollarilla salille suihkuflippareiksi.

 

IMG_3189.JPG

IMG_3190.JPG

IMG_3191.JPG

Instagramiani seuraaville nämä kengät tulivatkin jo aiemmin tutuiksi, kun hehkutin Last Chancesta tekemääni löytöä. Dolce Vita ei minulle ollut ennestään ollenkaan tuttu, mutta nämä wedget miellyttivät silmää välittömästi. Eivätkä ne jalassakaan hassummat ole! Perushinta Last Chancen kengille on 14,99 dollaria, jonka näistäkin popoista maksoin. Vasta kotona googletin mielenkiinnosta merkin, ja sain selville, että merkin kengät hipovat kahtasataa dollaria. Ei siis hullumpi löytö! Näillekin löytyy onneksi käyttöä lähes ympäri vuoden, viileämpiä talvikuukausia lukuunottamatta.

 

IMG_3192.JPG

Samaisesta puljusta löysin myös kaikista kengistään uloskasvaneelle kuopukselle uudet merkkikengät 12 dollarilla (norm. $55). 

IMG_3171.JPG

IMG_3172.JPG

IMG_3174.JPG

Outletshoppailuja edeltäneenä päivänä käväisimme tosiaan mieheni kanssa syömässä ja shoppailemassa. Tarkoitus oli löytää hänelle sandaalit (check) ja päästä eroon vanhasta kaapissa kummitelleesta Armanin lahjakortista. Onneksemme valikoimassa oli tällä kertaa sellaisia vaatteita, joista kumpikin löysi suosikkinsa. Roimien alennusten myötä saimme miehelle pari uutta, siistimpää t-paitaa, ja minä sain henkäyksenkevyen liehumekon suloisilla spagettiolkaimilla. Mekolla jäi hintaa muistaakseni $48, normaalihinta taisi olla 110 dollarin luokkaa.

IMG_3185.JPG

IMG_3186.JPG

Lopuksi Sedonan reissulta tehtyjä korulöytöjä. Kerroinkin jo suosikkikaupastani Earthboundista, josta tarttui muutama koru mukaan. Ensimmäisellä käynnillä sain ostettua puoleen hintaan tuon hopeisen sudenkorentokorun (hintaa jäi kymppi), ja toisella piipahduksella en ollut uskoa silmiäni, kun näin alekorut dollarin kappalehinnalla esillä. Loput kolme korua löysivät tiensä kassan kautta korutelineeseeni päätähuimaavalla kolmen dollarin investoinnilla (normaalihinnat 15-20 dollaria kappale). Vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin! 😉

 

Tällaisia tuhoja sain siis aikaan, eikä edes harmita yhtään. Kivointa on ollut shoppailla äidin kanssa, kun tietää, että Suomesta tiettyjä merkkejä ei joko saa ollenkaan, tai sitten niiden hinnat hipovat taivaita. Alan myös mitä ilmeisimmin tuntea sisarusteni tyyliä, kun pikkuveljen tuliaiset taisivat osua aika nappiin asiantuntevan makutuomarin ansiosta. 🙂

 

Kommentit (10)
  1. Ihana blogi juttu! Eikos olekkin ihanaa suomalaisen aitin kanssa shoppailla jenkkilassa? Mun aitia piti toppuutella ihan joka kaupassa kun kavi taalla vuosia sitten,kaikki tuntui halvalta ja hienolta ja aitini oli kuin lapsi karkkikaupassa kylla outleteissa ja muissakin kaupoissa. Toi sun mekko on tosi kiva ja sopii sulle hyvin ja noi korkkikset sen kanssa,vau!! Hienoja loytoja!

  2. Mä petyin MK:n laatuun, ostin ihanan paidan ja ekassa pesussa kierteellä ja nukassa.
    Kävin viime viikolla Niagara Fallsin fashion outleteilla ja enhän mä meinannut malttaa pois lähteä. Itselleni ostin yhden kasvorasvan, mutta tytär jonka jouduin pakottamaan mukaan, kun ei voinut käsikipsissä lähteä miehen ja veljien kanssa uimaan, löysi itselleen Fossiililta laukun, lompakon, Gapilta vaatteita ja kenkiä jne. Olin niin mielissään, että sain tyttären innostumaan shoppailusta, ennen kun sitä ei saanut mukaan millään. Onhan se niin mukavaa shoppailla äitin kanssa.

    1. Mulla on varmaan käynyt tosi hyvä tuuri noitten omien MK-tuotteiden kanssa, löytyy nimittäin neuletta ja paitaa eikä oo mitään valittamista. Ja outleteista nimenomaan oon ne ostanut. Ahh, mulla on vielä muutama vuosi tuohon omien tyttöjen kanssa shoppailuun (nyt se on niitten kanssa aika kirjaimellisesti itkua ja hammastenkiristystä), mut sitä ootellessa 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *