Laihduttajan sal(a)inen ase
Olen tässä jo tovin harrastanut tavoitteellisesti liikuntaa. Ensimmäisen kerran sain salikärpäsen pureman lähes kaksi vuotta sitten toisen lapseni syntymän jälkeen, kun järjetön määrä raskauskiloja alkoi kirjaimellisesti painaa. Aluksi ramppasin tunnollisesti erilaisissa jumpissa (bodypump, core-treeni, jooga, body-balance, body-combat, body-attack), mikä tuottikin hyvin tulosta laihduttajan päämääriä ajatellen. Jossain vaiheessa kiinnostuin kuitenkin enemmän painotreenistä ja raskaammilla painoilla treenaamisesta. Ihailin älyttömästi kaltaisiani nuoria naisia, joilla oli paitsi kauniin lihaksikas kroppa, myös valtavasti voimaa.
Itselläni ensisijainen syy liikkumiseen oli ja on ollut painonpudotus. Raskauskilot ovat istuneet harvinaisen tiukassa, ja viimeinen kymppi pitäisi vielä sulatella. Ihan puhtaan esteettisistä syistä on lähdetty liikkeelle, mutta tärkeä pointti oli myös fyysinen terveys ja jaksaminen. Nykyään haluan pitää tavoitteet mieluummin positiivisella tavalla mielessä: pyrin nostamaan enemmän ja olemaan fyysisesti vahvempi sen sijaan, että tuijottaisin orjallisesti pudotettavien kilojen määrää. Tämän tavoitteen mielessäpitäminen on motivoinut liikuntaan ihan eri tavalla kuin ikinä aiemmin, ja menenkin aina salille kun vain mahdollista. Joskus joka päivä. Mutta, kuten sanonta kuuluu, suuri osa laihdutuksesta tapahtuu salin sijaan kotikeittiössä. Tiedostin aina olevani sokerihiiri, ja ainoa tapa a) syödä terveellisesti ja b) pudottaa sitä painoa olisi pitää ruokapäiväkirjaa.
Viime aikoina kehitystä on tapahtunut valtavasti lihasmassan suhteen. Kova treeni neljästä viiteen kertaan viikossa on tuottanut tulosta: huomaan keskivartalon vahvistuneen, ja sekä jalkoihin että eritoten käsiin on tullut valtavasti lihasta. Läskikin alkaa sieltä hiljalleen väistyä, ja varsinkin käsiosastolla on tapahtunut huomattavaa kiinteytymistä. Hienointa on se tunne, kun saa vedettyä leukoja ennätysmäärän, nostettua taas enemmän penkistä tai tehtyä kolme minuutin lankkusarjaa ihan ongelmitta (aluksi 30 sekuntiakin oli niin kova suoritus, että itku tuli). Ruokapuolen suhteen sen sijaan olisi roimasti petrattavaa. Kesäaikaan tuli syötyä epäsäännöllisesti, ja myönnettäköön, Suomessa käynnin aikana muutama Fazerin levy meni alas ihan kertaheitolla. Nyt olen taas päässyt syömisen suhteen takaisin ruotuun ja alkanut käyttämään pientä PT:n vinkkaamaa salaista asetta painonpudotuksesta.
Laihduttajan apuvälineenä on toiminut loistava, ilmainen sovellus nimeltään MyFitnessPal. Se on käytännössä ruoka- ja liikuntapäiväkirja, johon syötetään tarkasti päivän syömiset ja liikunnat. Appi tulkitsee tulokset oman lähtöpainon ja tavoitteiden mukaan. Sovellus myös analysoi tarkasti paitsi kalorit, myös saadut ravintoarvot. Tällä hetkellä omalla kohdallani näyttää siltä, että vitamiinit ja proteiinit tulevat suositusten mukaisesti täyteen, hiilareita syön usein liikaa (pääasiassa syypää on sokeri) ja rasvaa en saa tarpeeksi. Vaikka olen taas käyttänyt sovellusta jo yli viikon ja syön päivittäin eri ruokia, ravintoarvojen suhteen päivät näyttävät hyvin samanlaisilta. Nämä omat kaavat on hyvä tunnistaa, jotta muutoksia olisi helpompi. Tällä hetkellä laskettu kaloritarpeeni on 1500 kcal päivässä, ja olen pysynyt siinä liikunnan ansiosta todella hyvin, usein olen jäänyt parisataa kaloria allekin.
Olen yleensä ollut muutosvastarintainen kaikkien mobiilisovellusten suhteen, sillä suosin monessakin asiassa ihan old-school-paperiversiota. Tämä sovellus kuitenkin on naurettavan helppo käyttää: se löytää viivakoodin perusteella vaivatta tuotteen kuin tuotteen, ja tarjoaa valmiiksi järkevän annoskoon. Näin ollen ei mene aikaa kalorien pähkäilyyn ja ravintoarvojen analysointiin, vaan sovellus tekee sen puolestasi. Suosittelen kokemaan! On yllättävän koukuttavaa joutua raportoimaan orjallisesti jokainen suupala – kummasti alkaa tekemään vähemmän mieli suklaata, kun tietää sen sisältävän enemmän kaloreita kuin kolminkertaisesti suurempi ja paljon ravintorikkaampi päivällinen.
Kuvat: Kesäkuinen iltalenkki kauniissa Etelä-Suomessa