Lasten suusta in Finglish

 

IMG_3908.JPG

Meidan tyttaremme alkavat olla nyt siina iassa, etta tarinaa tulee paivittain aivan mahdottomasti. Naita kahta kaverusta kuunnellessa ei voi kylla olla nauramatta, kun osuvia oivalluksia tulee jarjettomalla tilannetajulla useita paivassa. Astetta mielenkiintoisempaa tyttojen puheesta tekee se, etta he ovat kaksikielisia ja toisinaan puhuvat taytta suomen ja englannin sekamelskaa. Valilla suomen lauserakenteista paistaa lapi englanniksi ajattelu ja siita suoraan suomeksi kaantaminen (”tuu mukaan mua” juontaa juurensa englanninkielisesta vastineestaan ”come with me”), ja toisinaan taas englanninkielisia sanoja taivutellaan suomen kielen paatteiden mukaan (”aiti, ma tykkaan sun sweaterista”). Joskus taas naurattaa jo pelkastaan se, etta kuulen lasten kayttavan englanniksi jotain sellaista sanaa, jota sen ikaisten ei todellakaan viela pitaisi osata. Kolmevuotiaalla kielet ovat aikalailla tasavahvat, mutta kaksivuotiaalla englanti alkaa dominoida kielioppia ja sanavaraston preferointia. Esimerkiksi varit ja numerot kuopus osaa paremmin englanniksi. Keskenaan lapset leikkivat molemmilla kielilla (ainakin toistaiseksi).

Erityisesti esikoistyttaremme on aika loistava suustaan. Hanella alkaa olla kolmevuotiaana jo yllattavan hyva tilannetaju ja kyky tehda asioista johtopaatoksia. Eraana paivana talla viikolla tytot olivat isansa kanssa kotona, kun mina olin toissa. Kolmevuotias laskeskeli barbimekkojaan: ”Daddy, I have a green barbie dress, a blue barbie dress and a pink barbie dress!” Daddy sitten kysaisi, montako hanella on yhteensa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllylta: ”Four!” Daddy pyysi miettimaan uudelleen. Tytto sitten huokaisi raskaasti ja sanoi, ”Well… I know it’s only three… but I wish I had four!”

Tytot alkavat jo ymmartaa myos sanaleikkeja. Jompikumpi pyysi ruokapoydassa maitoa, johon daddy sitten alkoi kiusata: ”You want maito? My toe? You can’t drink my toe…” Tama lappa olikin sitten lasten mielesta niin hauska, etta siihen maitoon oltiin tikahtua. (Onneksi tama isien universaalin kuiva huumori saa yleisonsa viela tassa vaiheessa – muistan nimittain senkin vaiheen, kun isan jutuille teki mieli vaan pyoritella silmia. :D)’

IMG_3986.JPG

Hyvin tyypillisia lauseita meidan perheessamme ovat seuraavat:

Daddy meni workille.

Tuolla on monsteri (aannetaan maansteri).

Me katsottiin leikkipaikassa vidioita. 

Ma meen nyt night-night (= nukkumaan).

Missa ne mun serkkupoikat meni? (Englanniksi where on sama, olipa se sitten missa tai minne…)

Ma haluun mun floaties! (kellukkeet)

Yhtena paivana tiedustelin kahden taaperon kranttuiluun kyllastyneena esikoiselta hanen lempiruokaansa.

”Chocolate.”

Ei kun ruokaa, se on jalkkaria.

”Siirappia.”

Ei kun ruokaa!

”Paarynynaa. Ja kermavaahtoa.”

Eraana paivana hain kuntosalin leikkipaikasta kaksi hyvin vakavaa pikkuneitia. Kysyin, mika mahtaa olla hatana, ja sain kolmevuotiaalta akkia selityksen asiaan. ”Aiti. Ruusunen died.” Taisi olla traumatisoiva videonkatselukokemus silla kertaa…

Amerikkalaiset fraasit alkavat tarttua tyttoihin jo niin hyvin, etta valilla on pokassa pitamista. Excuse me, bless you ja muut kohteliaisuudet ovat hyvin iskostuneet arkikanssakaymiseen. Amerikkalaiset arjen ylitsevuotavat kohteliaisuudet ulottuvat naapureiden kylakutsuihin asti, kun tytot hihkuvat patiolta tuikituntemattomille ”Come on over sometime!”. Kaksivuotiaan paahan ei kuitenkaan mahdu se, miksi aikuisten mielesta on ok (ja ihan suotavaakin) kayda ruokapoytakeskustelua, kun sita ei hanelle ja siskolle kovin usein sallita. Hanpa siis nykyaan keskeyttaa kaikki aikuisten ruokapoytasmalltalkit erotuomarityyliin kasiaan heiluttaen: ”You guys…!”

IMG_3900.JPG

Paras esitys oli se, kun tytot vimmastuivat eraana paivana siita, etta daddy alkoikin puhua heille suomea. (Olemme menneet tassa asiassa hyvin tarkasti oppikirjan mukaan: mina puhun tytoille ainoastaan suomea ja mies englantia, jotta kielet jasentyvat johdonmukaisemmin eri kokonaisuuksiksi.) Tasta on aivan hulvaton video, kun mieheni puhuu tytoille ruokapoydassa ja teeskentelee ettei ymmarra. Molemmat tytot kiljuvat aivan hermona takaisin ”Stoooooppp! You silly daddy! Are you crazy?” 

— 

Valilla on jotenkin hassua, kun amerikkalaiset kyselevat, ymmartavatko tytot mita mina sanon. Joskus taas ihmetellaan, osaavatko tytot jotain muutakin kuin suomea. Kylla kaksikielisyys on niin yleista, etta kahden kielen sujuva osaaminen on aika normaalia ja helppoa. Tietysti pienet lapset tekevat virheita ja sotkevat rakenteita, mutta niin he tekevat yhtakin kielta harjoitellessaan. Hyvin kuvaavaa oli, kun lasten mummi oli Skypessa kysynyt esikoiseltamme, etta osaako han englantia. Han oli vastannut diplomaattisesti takaisin: ”Ma osaan both.”

 

*P.S. Lisaan skandit heti kun paasen takaisin omalle koneelle. Tahaton blogitauko on venahtanyt taas luvattoman pitkaksi: talla kertaa kavi niin, etta koneen laturi kosahti, enka saa siis konetta kayttoon ennen kuin uusi laturi tulee postissa. Tata postausta kirjoittelen miehen Chromebookilta, johon ei saa ladattua suominappista… Huoh. Tekniikka ei todellakaan ole mun ystava.

Kommentit (5)
  1. Mielenkiintoinen postaus! Mietinkin sen Facebook-keskustelun jälkeen, että tuleekohan aiheesta postaus 🙂

  2. Hauskaa lukea näitä! Ihanat 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *