Minä, tylsä nipoäiti

Tänään illalla kävimme ystäväpariskunnan kanssa ulkona syömässä salitreenin jälkeen. Saimme treenin loppuun seitsemältä illalla, mikä on se aika, kun lapset normaalisti alkavat iltatoimille. Tulimme sitten kotiin yhdeksän maissa kahden kiljuvan, yliaktiivisen ja yliväsyneen lapsen kanssa. Jahdattuani kirkuvia ja potkivia lapsia puolitoista tuntia ulkona epätoivoisen syömis- ja kuulumistenvaihtoyrityksen aikana, ei omakaan mieliala ollut varsinaisesti kovin korkealla. Siinä vaiheessa, kun yksivuotias oli autossa karjua itseltään tajun kankaalle, totesin, että ei tämä ystävien tapaaminen vain toimi kahden pienen lapsen kanssa tähän aikaan illalla. No mitäpä mieheni siihen? 

”Sä oot kyllä tylsin ihminen ikinä. Sä oot aina vaan lasten kanssa kotona, sä et koskaan halua käydä missään. Aina sä nipotat siitä, että lasten pitää nukkua ja syödä tiettyyn aikaan.”

Hmm. 

20140124_113129.jpg

Kyllä me niin nautitaan tästä kotona olosta! Kun täällähän me vaan ollaan, päivät pitkät. 

20131210_102828.jpg

Kirjastossa satutunnilla.

20131109_153903.jpg

Kauppakeskuksessa kahvilla.

20140209_162028.jpg

 Suihkulähteillä temmeltämässä.

20131231_153031.jpg

Kauppareissulla.

20140106_150229.jpg

Leikkipuistossa.

20140108_125634.jpg

Yliopistolla.

_____________

Ja sinä, armas mieheni kotiintultuasi? 

20130902_112817.jpg

20140106_170524.jpg

Että silleen.

20130921_211338.jpg

Näistä pirskeistä lähdimme kyllä ajoissa kotiin, koska lasten piti päästä nukkumaan. Olen siis virallisesti nipottajan hattuni ansainnut.

___________________

Ja nyt sitten kieli pois poskesta ja ihan asiallinen kysymys: mikä on teidän kantanne siihen, miten myöhään lasten kanssa voi olla liikenteessä? Entä hoidatteko kyläilyt ja juhlat lasten kanssa vai ilman? 

En todellakaan pidä itseäni kovin tiukkapipoisena äitinä menemisten suhteen, sillä yleensä vähintään kerran päivässä poistumme kotoa neljän seinän sisältä jonnekin. Ihan jo kaikkien perheenjäsenten mielenterveyttä ajatellen. Olemme kaikki sen verran sosiaalisia ja aktiivisia, että tulemme hulluksi kotona. Sen sijaan pidän aika tiukasti kiinni siitä, milloin lapset syövät ja nukkuvat. Kohta pääsee taas kasvatustieteilijä ääneen, mutta lasten perusrutiinit ovat ihan elintärkeitä, jotta arki pyörii. Venähtäneet nukkumaanmenot ja ruokavälit johtavat ainakin meidän perheessämme sellaisiin kiukkukohtauksiin, että niitä ei kukaan halua olla todistamassa. En voi itse vaatia yksivuotiaalta sitä, että hänen on ”opittava” venymään nukkumaanmenoajassa, jotta vanhemmat saisivat olla myöhempään ihmisten ilmoilla. Kaksivuotias puolestaan valvoo jo vähän turhankin mielellään. Lähtökohtaisesti nautin ihmisten tapaamisesta ja asioiden hoitamisesta paljon enemmän, kun saan hoitaa ne reissut ilman lapsia. Toki ne onnistuvat lastenkin kanssa, mutta todennäköisesti suurin osa kahvitteluajasta kuluu siihen, että juoksen lasten perässä, vaihdan parit vaipat, syötän nälkäisimmät, lohdutan ja puhallan pipeihin, erotan riitapukarit toisistaan tai kaivan lapsen vessanpöntöstä. Ehkä siihen väliin sitten mahtuu pari henkevää keskustelua maailmanpolitiikasta ja teen siemailua pikkurilli pystyssä?

Tärkeää on toki myös opettaa lapsille sosiaalisia tilanteita ja niiden käyttäytymiskoodeja. Jos ei koskaan vie lapsia mihinkään, lapsilla varmasti onkin vaikeuksia sopeutua yleisiin käyttäytymisnormeihin ja -odotuksiin. Välillä kuitenkin iskee realismi vasten kasvoja, kun selität lapselle sadatta kertaa, kuinka kauppakeskuksessa ei voi juosta äidin luota pois, koska voi eksyä tai satuttaa itsensä. Tai miksi kirkossa istutaan hiljaa penkissä. Siinä ei kuulkaa uhkailu, kiristys eikä lahjontakaan tepsi.

Että olen sitten näköjään nipo, ainakin muutaman seuraavan vuoden, ja laitan lapset nukkumaan iltakahdeksalta. Ja jos silloin tulee kutsu rimpsalle, vaihtoehtoina ovat sitten

a) lapsenvahti

b) jätän menemättä

c) toinen meistä menee.

 

Ihan mielelläni kuulisin, miten muissa lapsiperheissä hoidetaan menot: lasten kanssa vai ilman? 

 

x Hanne

Kommentit (9)
  1. Meilla on rytmi ja nipo aitina pidan siita kiinni kaikin mahdollisin keinoin. Viikolla muksut on pedissa 8pm ja siita ei jousteta.
    Viikonloppuisin voidaan vahan joustaa, mut kyllahan se kostautuu. Aiti ei nauti riennoista kiukuttelevien muksujen kanssa, jos isi nauttii saa menna yksikseen.
    Meilla nyt on sosiaalinen piiri hyvin hyvin pieni, ettei ole ollut ongelmia iltamenojen suhteen.
    Viime la kaytiin kamariorkesterin konsertissa, joka alkoi 7.30pm ja meidan viulunsoittaja, joka sita halusi menna kuuntelemaan nukahti ekan vartin aikana ja heratettiin kun lahdettiin kotiin. Ei enaa toiste kiitos noin myohaisia reissuja. Vaik meillakin on jo ”isot lapset”, niin rytmista on pidettava kiinni, etta selviaa.

  2. Moikka! Kyllä meilläkin mennään 1v4kk neidin ehdoilla, eli ei ruoka-aikoihin (ellei mennään syömään, mutta sekin tapahtuu klo 17), ei päikkäriaikaan ja kotona ollaan nukkumassa viimeistään klo 21, jos iltapuuhat voi tehdä kyläilypaikassa valmiiksi. Juhlat, joihin lapsen kanssa osallistutaan on päiväjuhlia, silloin tällöin ollaan käyty jossain tuttavilla illalla syömässä, mutta silloinkin klo 21 kotiin.

    Juhlimista muuten harrastetaan vain jos lapsella on hoitaja, eli hyvin hyvin harvoin:)

     

    PS. Kivan näköinen blogi! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *