Odottamisen arvoisia asioita

Arki rullaa eteenpäin sellaista vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä. Pitkästä aikaa arki kuitenkin tuntuu juuri sopivan kiireiseltä: minulla on viikossa parisenkymmentä yksityisoppilasta, siis keskimäärin neljä per päivä. Sen lisäksi opetan tiistaisin KG-6 musiikkia koko päivän ajan ja teen satunnaisia sijaisuuksia. Iltaisin kuntosali, torstaisin orkesteri. Viikonloput yritämme pitää vapaina, vaikka toisinaan mieheni joutuu paneutumaan insinöörimatikkaan todella intensiivisesti myös viikonloppuisin. Enimmäkseen olen arkeemme oikein tyytyväinen: mikäs tässä, kun aurinko paistaa ja lapset ovat terveitä.

Silti meillä jokaisella on asioita, joita odottaa. Ajattelin tässä tehdä oman top-10 listani niistä asioista, joita odotan tapahtuvaksi tämän seuraavan muutaman kuukauden aikana. Tee sinäkin omasi, jos innostut! 

 

1. Matka Suomeen 2.6.-7.8. Ostimme vihdoin liput, joten kesä Pohjolan yöttömässä yössä on virallisesti toteutumassa! Vieläkin on vähän epätodellinen olo, vaikka liput komeilevat sähköpostissa. Ehkä hahmotan lähdön vasta sitten, kun istun turvallisesti koneessa kahden palleroni kanssa. Joo, joudun tällä kertaa lentämään yksin – vähän hirvittää ajatus 17 tunnista (2 välilaskua) kahden vilkkaan tyttösen kanssa. Ei niinkään se koneessa istuminen, vaan kaikki ne siirtymät kentillä, jonotukset ja turvatarkastukset. Miten selviän yksin siitä tavarakaaoksesta, rattaista ja lasten viihdyttämisestä. Ja kun joka ikisellä lennolla on kuitenkin aina sattunut jotain ylimääräistä. Kerran rattaat lähetettiin Phoenixista suoraan Suomeen enkä saanut niitä kentällä käyttöön, mikä luonnollisesti vaikeutti hieman lasten hallintaa kentällä. Useamman kerran toinen lapsista on puuttunut kokonaan lentomanifestista. Enkä edes mene niihin kertoihin, kun joku lennoista on ollut myöhässä, ja olemme sitten missanneet sen seuraavankin. Pitäkää kaikki peukkuja, ettei lennoilla sattuisi mitään ylimääräistä! 

2. Matka Mexicoon toukokuun lopulla. Perinteinen jättiporukan reissu, jolle tulee sekalainen kokoonpano ystäväperheitä ja iso nuorten porukka. Luvassa neljä päivää turkoosia merta, valkoista hiekkaa, hyvää seuraa ja ennen kaikkea täysi ylöspito. Ahh… Ehkä tässä vaiheessa saa jo vähän relata, lukuvuosi on sitten kuitenkin jo aika lopuillaan ja odotettu opettajan pitkä kesäloma häämöttää…

3. Celtic Womanin konsertti toukokuun lopussa. Irlannin lahja maailmalle, can´t wait to see them! Jo vuosia tämän kokoonpanon musiikki on ollut osana erilaisia elämäntapahtumia, ja moniin heidän lauluistaan on syntynyt syvä tunneside. Tulee olemaan unohtumaton kokemus nähdä heidät livenä: kolme upeaa laulajaa, virtuoottinen viulisti, orkesteri ja kuoro. Celtic Womanin konsertit ovat aina visuaalisesti viimeisen päälle hiottuja puvustuksen ja lavastuksen puolesta, puhumattakaan enkeliäänisistä solisteista.

4. Siskon graduation High Schoolista. Tuntuu, että omista lukion päättäjäisistä ei edes ole kovin kauaa, vaikka onhan siitä jo seitsemän vuotta. Nostalgista päästä seuraamaan siskon valmistujaisia – ja aika uniikkia, että hän saa kokea sen kahdesti: ensin täällä Amerikassa ja vuoden päästä uudestaan Suomessa pikkuveljen kanssa. Alan varmaan tosissaan keski-ikäistyä (näin parikymppisenä, krhm…), kun jotenkin liikutun ajatuksesta, että pikkusiskoni saavuttaa nyt elämässään tämän virstanpylvään.

5. Omien musiikkioppilaitteni Talent Show. Suunnittelin jo alustavaa ohjelmarunkoa tässä eräänä aamuna, ja pieni jännityksen kutina alkoi hiipiä vatsanpohjaan. Teen jokaisen luokan kanssa kaksi esitystä, yhden lauluohjelmanumeron ja toisen instrumentaaliesityksen. Sen lisäksi koko koulun oppilaiden lauluesitys, 5-luokan bändi ja 3-6-luokkien nokkahuiludebyytti. Pitäisi kirjoitella siis 12-15 sovitusta, jotka esittelisivät parhaalla mahdollisella tavalla vuoden aikana opitut taidot. 

6. Vuoden päätöskonsertti oman orkesterin kanssa. Esitämme aina vuoden lopuksi Pops Concertissa tunnetuimpia klassisen musiikin helmiä. Pyynnöstäni noin 80-henkinen sinfoniaorkesterimme soittaa mm. Sibeliuksen Finlandian, mikä näin ulkosuomalaiselle tulee olemaan huikean hieno kokemus. Olen soittanut sen aika monta kertaa aiemminkin, mutta nyt kun pääsemme esittämään sen uudessa kotimaassani, isänmaallisuuden tunne varmasti tulee olemaan vielä ihan eri sfääreissä.

Suomen kesä itsessään on niin pakahduttavan hieno juttu, että sitä on pakko purkaa osiin. Tässäpä vielä tarkemmin asioita, joita odotan kesältä:

7. Perheen ja ystävien näkeminen. Se, että pitkästä aikaa saamme vaihtaa kuulumisia whatsappin tai Skypen sijaan kasvotusten. Ette uskokaan, miten suuri etuoikeus ja lahja on saada kommunikoida reaaliajassa läheisten kanssa! Kesä tulee täyttymään ihanan tavallisista arkirutiineista koiranlenkityksineen ja saunomisineen, ja nehän juuri ovat niitä parhaita asioita jaettavaksi rakkaiden kanssa. Sen lisäksi luvassa on kuitenkin muutama reissu…

8. Odotettu matka Naantalin Muumimaailmaan! Naantali on minulle rakas paikka Turun opiskeluajoilta, sen kauniimpaa kesäkaupunkia saa hakea. (No, Helsinki kyllä on ehkä silti ihan ykkönen…) Meidän tyttöset rakastavat Muumeja aivan mielettömästi, on kyllä aika spesiaalia päästä näkemään suosikkihahmot oikeasti ja kokea Muumimaailman viehätys.

9. Tyttöjen reissu Tallinnaan! Kolmikkomme Amerikanvahvistus on tulossa, siispä on aika toteuttaa perinteinen ystävien spa-, shoppailu- ja syöpöttelyreissu heti kun mahdollista. Tällä kertaa taidamme olla reissussa myös yötä rentoutumisen maksimoimiseksi… Näitä tyttöjä on ollut niin ikävä ettei tosikaan.

10. Kesäinen Suomi. En voi millään valita yhtä paikkaa, siispä listaan muutamia suosikkeja. Satumainen Suomenlinna ja sen hobittikukkulat. Esplanadi, Kaivari, Regatta, Hietsu, Vuosaari. Turun jokiranta ja Naantalin idylliset ravintolat. Linnanmäki ja vanhan vuoristoradan tervainen tuoksu. Vuokatti – jonka tosin muistan vain talvisessa asussaan, joten kesäinen mökkivisiitti tulee olemaan varmasti ikimuistoinen ja erilainen! 

 

Mitä ihania asioita teidän lukijoiden kevääseen ja kesään kuuluu?

Kommentit (2)
  1. Oh, voin oikein tuntea sen ihanan tunteen kun palaa Suomeen käymään oltuaan pitkään poissa. Oijoijoijoi! Vaikka olen asunut vakituisesti Suomessa jo vuosia, muistan sen tunteen ikuisesti. En osaa selittää sitä hassua tunnetta, kun itselleni useasti parasta lähtemisessä oli juuri se palaaminen. 😀 Sen takia kannatti hyvästellä kaikki, että pääsi kokemaan sen palaamisen riemun. Muualla oli aina myös oikein hyvä olla, mutta Suomen arvo mun silmissä nousi kohisten kun asui ulkomailla.

  2. Ihanalta kuulostaa kaikki <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *