Lilyssä vietetään tällä viikolla asukuvaviikkoa, ja minäkin päätin ottaa haasteen vastaan. Virallisesti asukuvia julkaistaan keskiviikosta alkaen, mutta aikaeron huomioon ottaen Suomessa taitaa olla jo keskiviikko… 😉 Sallin itselleni siis pienen varaslähdön. Tarkoituksenani on kyllä jatkossakin harrastaa asukuvien julkaisemista, mutta kuvien ottaminen on kahden pienen tytön kanssa näin päiväsaikaan hieman haasteellista. Tämän pienen kuvaussession sain ujutettua päiväuniaikaan, ja livahdin hetkeksi ulos räpsäisemään muutaman otoksen. Jälki on sen mukaista, koittakaa kestää. 😀

Toppi: Faded Glory

Hame: Xi

Sandaalit: Madeline Stuart

Kello & siihen kuuluva rannekoru: Sekonda, lahja pikkuveljeltä

Kaulakoru ja hopeinen rannekoru: lahjoja mieheltä 

Minusta on tullut viime aikoina vähän kameraujo. Raskauksien myötä saadut kilot istuvat tiukassa, vaikka niistä on saatu jo paljon pudotettuakin. Pää tulee kehon muutoksissa usein jäljessä, ja välillä on hankalaa hyväksyä olevansa pari kokoa isompi kuin ennen lasten saamista. Säilytin ensimmäisen raskauden jälkeen S-kokoisia vaatteita kaapissa elätellen toiveita siitä, että niihin joskus vielä mahtuisin. Sitten tuli se päivä, jolloin tajusin, ettei minulla kirjaimellisesti ole yhtiäkään sopivia vaatteita. Äitiysvaatteet roikkuivat päällä, mutta vanhat farkut alkoivat kinnata jo puolireidestä. Garderobi-inventaarion seurauksena vaatekasseja lähti niin pikkusiskolle, serkkutytöille, kirpparille kuin UFFillekin. Kaappi jäi aika askeettisen näköiseksi, mutta mielikin keveni. Lopulta tuli sekin päivä, kun sain jalkaan häämatkalta ostetut farkut – ilman sen kummempaa laihduttamista. Toisen lapsen jälkeen pudotettavaa tuli taas lisää, ja nyt olen alkanut tavoitteellisemmin pudottaa painoa. Kuitenkin vähän kerrallaan, turhia nipottamatta. Tästä on tulossa jatkossa vielä asiaa 🙂 

Viime aikoina blogeissa ja mediassa on puhuttu paljon kehonkuvasta ja itsensä hyväksymisestä. Ymmärsin, että minun on hyväksyttävä itseni tämän kokoisena ja ostettava sen kokoisia vaatteita, jotka tuntuvat hyvältä. Mikään vaatekoko ei estä minua nauttimasta muodista ja kauniista vaatteista, ellen minä ole sitä itseltäni kieltämässä. Nykyään ostan vaatteita sen mukaan, mikä istuu päälleni – en sen mukaan, mitä kokolapussa lukee. Hiljattain kaappiini eksyi anopin löytämä XS-kokoinen, unelmanpehmeä musta trikoomekko, joka istuu kuin hansikas. Toinen tämänhetkisistä lempimekoistani taas on Junioripuolelta kokoa XL. Kannattaa siis shoppailla ennakkoluulottomasti, se kokolappuhan ei minusta tai sinusta tee yhtään sen lihavampaa tai laihempaa kuin oikeasti olemme. 🙂 

 En aiemmin ole ollut ollenkaan kelloihminen (äiti muistelee varmaan vieläkin kauhulla sitä kertaa, kun ekaluokkalaisena olin omenavarkaisiin lähdettyäni jättänyt upouuden kellon nätisti autotien reunaan odottamaan), mutta viime aikoina olen alkanut lämmetä rannekelloille sekä käytännöllisistä että esteettisistä syistä. Rannekello kädessä tulee heti jotenkin huolitellumpi olo, vähän kuin vetäisi korkkarit jalkaan. Ja onhan se nyt paljon hauskempaa vilkaista aika kellosta kuin kaivaa puhelinta sieltä käsilaukun syövereistä. Omistan myös erilaisia kelloriipuksia, jotka voisin esitellä jossain vaiheessa täällä blogin puolella. Tämä kellokaunotar on rakkaan pikkuveljeni tuliainen neljän vuoden takaiselta Jenkkimatkalta. En tiedä paljonko poloinen oli lahjaan investoinut, mutta muistan hänen nolona sanoneen, että kello taitaa korvata kaikki menneiden vuosien unohtuneet syntymäpäivä- ja joululahjat… 😉 Olin erityisen vaikuttunut siitä, kun pikkuveikka totesi päätyneensä nimenomaan hopeiseen siksi, että se sopii minulle paremmin kuin kultainen versio. Taitaa veli tuntea siskonsa paremmin kuin arvaankaan. Tämä kello on käytössä useimmiten tuon siihen sopivan rannekorun kera asustamassa naisellisempia asuja. Toivelistallani on Michael Korsin jämerämpi, miesten kellon tyyppinen rannekello, jota voisi käyttää kaikenlaisten asujen loppusilauksena.

Täällä Arizonassa kesäpukeutuminen on usein aika mielikuvituksetonta, koska lämpöasteet huitelevat lähellä neljääkymmentä. Itse viihdyn pääasiassa mekoissa ja hameissa, koska omistan vain yhdet salonkikelpoiset sortsit eikä housuja voi todellakaan käyttää tähän aikaan vuodesta. Tänään oli ihanan viileä ja miellyttävä ilma, kun satoi pitkästä aikaa vettä ja lämpötila laski 28 celsiukseen. Sisällä viihdyinkin mainiosti lämpimät collegehousut ja huppari päällä! Odotan kovasti sitä, että se oikea syksy tulisi tännekin, jotta pääsisin käyttämään saappaita, huiveja ja takkeja. Kateellisena seuraan siis Suomen syksyä blogien välityksellä.

Tällaista tällä kertaa, mitkä fiilikset tuli asukuvista? Yes or no?

x Hanne