Viikko sitten perjantaina teimme jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Normaalisti perjantai-iltamme on aika yllätyksetön ja huolestuttavan keski-ikäistyvä: olen yleensä myöhään töissä, jonka jälkeen ehkä tehdään viikkosiivous ja roikutaan koneella. Viime perjantaina kuitenkin jouduin perumaan piano-oppilaat ja pukeutumaan pikkumustaan (voi harmi!), sillä mieheni oli tavoistaan poiketen päättänyt piristää perjantai-iltaa Murder and Meal -esityksellä. Koko konsepti oli minulle ihan uusi, mutta idea kuulosti aika täydelliseltä: iltaan kuuluu siis kolmen ruokalajin illallinen interaktiivisella teatteriesityksellä höystettynä. Eräs lapsuuteni suosikkilautapeleistä on Cluedo – siis se murhamysteeripeli, jossa yritetään ratkaista pelikorttien avulla murhaaja, murha-ase ja murhapaikka. Pelin hahmot ovat Neiti Punakulta, Eversti Keltanokka, Rouva Siniverinen, Professori Purppuravalo, Pastori Viherlevä ja Rouva Valkopesu. Murder and a Mealissa ideana on seurata näiden hahmojen edesottamuksia ja päätellä, kuka heistä on murhannut illan isännän (leuhka ja kaikkien inhoama miljonääri Mr. Boddee). Saimme esitykseen seuraksi ystäväpariskunnan, joten puitteet olivat aikalailla kunnossa!

Esitys pidettiin paikallisella golf-clubilla, joka sattumalta sijaitsikin aivan työpaikkani läheisyydessä. Ennen esityksen alkua meillä oli hyvin aikaa katsastaa tiluksia ja ihastella hämärtyvää maisemaa. (Joo, ja ottaa tietysti harvinaisia asukuvia blogiin…) Vieraita dinnerille tuli noin kolmisenkymmentä: meidät oli jaettu kolmeen pyöreään pöytään, joihin oli varattu muistiinpanovälineet ja esittely illan tähdistä. Näyttelijät kiertelivät  jo ennen esityksen alkua vuorotellen pöydissä kertomassa toisistaan juoruja, joiden perusteella tarkkasilmäisimmät bongasivat vihjeitä murhamysteerin ratkaisemiseen. Näyttelijät olivat kyllä todella hyviä amatööreiksi, heistä lähes puolet oli oikealta ammatiltaan opettajia!

Hahmoihin oli kyllä vähän saatu twistiä ja komiikkaa verrattuna alkuperäiseen lautapeliin: lautapelin Pastori Viherlevä (Mr. Green) olikin esityksessä erittäin poikaystävänkipeä nuorimies, joka kierteli salissa etsimässä uutta mielitiettyä. Miehenikin joutui tulilinjalle (missä ei kyllä sinänsä ole mitään uutta)… 😀 Rouva Valkopesu (Mrs. White) piti salissa preussilaista kuria, ja meuhkasi milloin mistäkin vahvalla venäläisellä aksentillaan. Eversti Keltanokka  (Colonel Mustard) oli seniili ukko, joka oli koko ajan hyökkäysvalmiudessa ja eli uudelleen sota-aikoja. Hän taas kävi kuumana leskirouva Siniveriseen (Mrs. Peacock), jonka veljenpoika Professori Purppuravalo (Prof. Plum) retosteli Nobel-palkinnoillaan ja yritti epätoivoisesti iskeä Neiti Punakultaa (Ms. Scarlett). Ms. Scarlett puolestaan oli kihloissa illan isännän Mr. Boddeen kanssa, joka joutui jatkuvasti kahnauksiin juhlavieraittensa kanssa. Pitkin esitystä ripoteltiin vihjeitä keskusteluiden sivulauseissa kunkin vieraan mahdollisista motiiveista ja olinpaikoista, ja heistä jokainen kantoi mukanaan asetta (köysi, lyijyputki, jakoavain, käsiase, tikari tai kynttilänjalka). 

DRESS & PURSE Guess HEELS Classiques Entier 

Itse esitys oli todella viihdyttävä, ja onnistuin saamaan kolmesta kohdasta kaksi jopa oikein (murha tapahtui kirjastossa jakoavaimella). Murhaaja sen sijaan oli vähän liian itsestäänselvä (Mrs. Peacock, joka halusi kostaa miehensä kuoleman murhaamalla hänen hämärän bisneskumppaninsa, Mr. Boddeen). Menin siis metsään ylianalysoimalla, mikä varmaan oli näyttelijöiden tarkoituskin… 🙂 

No mutta se ruoka. En etukäteen lukenut esityksen saamia arvioita, joten odotukset ruuan suhteen olivat minulla ainakin aika korkealla miljöön huomioonottaen. Kaikki ruuat olivat kyllä niin susisurkeita, että en oikein keksi niistä mitään sanottavaa. Alkupalasalaatti oli pelkkää jäävuorisalaattia höystettynä yhdellä säilykemandariinin palalla ja kahdella porkkanasuikaleella. Pääruoka oli kouluruokaan verrattavissa oleva leivitetty, lössö kanafilee mauttomalla riisipedillä, lötköjen kesäkurpitsasiivujen ympäröimänä. Jälkkäriksi oli varmaan lähimarketista haettu kuiva, postimerkin kokoinen brownie pääkallon muotoisen sokerikeksin kera. Ruoka oli sen verran surkeaa, että sen puolesta esitykseen ei kannata lähteä. Mutta toki näin kahden pienen lapsen vanhempina on aina ihanaa päästä illaksi vapaalle, ja kehnosta ruoasta huolimatta esitys oli viihdyttävä ja seura mitä parhainta!

En tiedä onko Suomessa jokin vastaava konsepti (teatteriesitys + illallinen -comboja varmasti on, mutta en tiedä onko jossain kokeiltu tämäntyyppistä interaktiivista esitystä illallisen yhteydessä?) Jos ruoka olisi ollut parempaa, kokemus olisi ollut aivan loistava. Ehkä pitäisi antaa palautetta ja toivoa roimaa parannusta ruokapuoleen – silloin voisin ihan heittämällä suositella tällaiseen iltaan investointia!