Eläimellistä menoa
Tulipa taas vietettyä parin viikon tahaton blogitauko. Koko kesän matkustamisen jälkeen on kestänyt yllättävän kauan löytää omat päivärutiinit omassa kodissa, kun viime viikot ovat kuluneet Suomessa ja lomaresortissa. Kun vihdoin pääsimme kotiin, viikko kului turistina omassa kotikaupungissa: vein vierailemassa ollutta äitiäni ahkerasti museoon, shoppailemaan ja milloin minnekin nähtävyyksille. Pari päivää äidin lähdön jälkeen siskoni saapui tänne, ja nyt on kestänyt hetki tottua siihen ajatukseen, että kaikkea kivaa ei tarvitsekaan mahduttaa kuukauteen – siskoni nimittäin viettää täällä koko lukuvuoden.
Viime perjantaina päätimme käydä käyttämässä kirjastosta saadut ilmaisliput Phoenixin eläintarhaan. Reissu oli pakko ajoittaa aamuun, sillä lämpötila kohoaa hyvin äkkiä yli neljäänkymmeneen. Säätä uhmaten lähdimme siis liikenteeseen kahden pienen tuholaisen kanssa. Viime kesänä eläintarhassa käyneenä tiesin jo suunnilleen, mihin kannattaa suunnistaa: koko aluetta ei millään hellesäällä ehdi eikä jaksa koluta kahden pienen kanssa. Reissu tehtiin siis ihan täysin lasten ehdoilla, ja lepotaukoja pidettiin usein.
Ensimmäisenä kävimme katsastamassa kirahvit. Lapset olivat aivan innoissaan seikkailutornista, jonka tasanteelta näki kirahvit juuri oikealta korkeudelta. Kolmevuotias ei meinannut malttaa vaihtaa maisemaa ollenkaan! Pikkusiskoa vähän taisi jänskättää torniin johtavat natisevat sillat ja liikkuvat portaat, joten hän viihtyi ihan mainiosti maankamaralla.
Pääsimme näkemään kerrankin tiikerin ja leijonan oikein lähietäisyydeltä. Leijonaherra käveli ylväästi ympäri aitaustaan: ensimmäinen kerta, kun näin itse leijonan täydessä komeudessaan ja elementissään. Yleensä kissaeläimet nukkuvat aina päiväsaikaan, joten ne ovat olleet ainakin itselleni melkoinen pettymys. Ylläolevan kuvan ilme kuvaa hyvin sitä tunnetta, kun leijona-aitaukselta lähdettyämme kuulimme yhtäkkiä aivan eläimellistä karjuntaa. Leijonahan se! En olisi ikinä voinut kuvitella, miten kova ääni karjuvasta leijonasta lähtee. Aivan puistattavan pelottava. Taidankin lopettaa sen klassisen ”lapseni karjuu kuin leijona” -sanonnan viljelyn, koska se ei ole lähelläkään totuutta. 😉
Malttamaton asukuva-assari ei oikein tiennyt, haluaisiko pysytellä kuvaruudussa vai jo jatkaa matkaa.
TOP H&M SHORTS Banana Republic NECKLACE Earthbound SUNGLASSES Kenneth Cole PURSE Target SANDALS H&M
Heh, tästä kuvasta tuli mieleen siskoni kanssa käyty keskustelu, joka kertoo aika perusteellisesti luonteenlaatujemme erosta. Olen varmaan tosi tunteellinen ihminen, mutta jotenkin näissä apinoissa on vaan jotain niin hellyttävää. Ihastelin sitä, miten lempeästi toinen apina silitti toista. Siskoni hymähti ja sanoi: ”Hei, eksä nyt tajua että toi apina vaan poistaa toiselta kirppuja.” 😀 Jepp! Minä taidan aina välillä romantisoida asioita, kun sisko jo palauttelee maan kamaralle arkirealismillaan… 😉
Pian olikin jo pakko tehdä ensimmäinen stoppi. Muistelin, että alueen keskellä on lapsille tarkoitettu luolasto, jossa on vesiputouksia ja -liukumäkiä. Meille ei sattunut uikkareita mukaan, mutta eipä näyttänyt olevan kaikilla muillakaan. Päästin lapset ilakoimaan viilentävään veteen, ja alkuhämmennyksensä jälkeen tytöt jo läträsivät vesiputouksissa ja luolissa aivan innoissaan. Saatoin itsekin käydä vesiputouksen alla vähän viilentymässä – tosin olin kuiva jo alta minuutissa, että se siitä sitten. En malta odottaa syksyä, että ilmat vähän viilenevät.
Siellä hankitaan taas vähän lisää immuniteettia…
Täti ja lapsoset, teemaan sopivasti ainakin osittain eläinkuoseissa… Siskon toppi on GinaTricotista, itseltäni löytyy samanlainen. Shortsit muistaakseni Lindexiltä.
Isomman tytön paita ja kengät (näkyvät muissa kuvissa) Gap, hame Gymboree
Pienemmän tytön asu Carter´s, kengät See Kai Run.
Keskellä eläintarhaa on ihana pieni meksikolaiskylä, jossa kuvailin ihastuksissani jo vuosi sitten kesällä. Rakastan näitä tajunnanräjäyttäviä värejä!
Harmiksemme maatilapuoli oli juuri vierailupäivänämme suljettu, muuten olisimme käyneet aitauksissa taputtelemassa vuohia, lampaita, hevosia, lehmiä ja possuja. Kävimme sitten lohdutuksena lasten leikkipaikassa, jossa oli varsin autenttiset heinäladot, navetat ja muut liukumäkien ja keinujen keskellä.
Perheemme suurille Asterix-faneille oli pakko dokumentoida nämä gallialaisten suosikkieläimet, villisiat. Aika söpöjä, vai mitä?
Ihan sivujuonteena, omat uskollisesti palvelleet Phil&Teds -tuplarattaamme alkavat vedellä tosiaan viimeisiään. Olemme vaihtaneet renkaat kohta jo kymmenen kertaa, paikanneet kumit ja pumpanneet niitä säännöllisesti varoen liian suuria ilmanpaineita. Eläintarhareissua edeltävänä iltana pumppasin renkaat täyteen, ja perille päästyämme ne olivat jo tyhjät. Jouduin siis vuokraamaan kympillä tuplarattaat tytöille, ja nämä susirumat rattaat olivatkin aivan älyttömän näppärät! Sama homma kävi rattaiden kanssa Suomessa, kun teimme Korkeasaaren reissun. On varmaan aika jo luopua sellaisista rattaista, joiden varaan ei näköjään voi enää yhtään laskea.
Kuuma päivä ja actionintäyteinen ohjelma tekivät tehtävänsä, ja pikkutytöt simahtivat autoon ennen kuin pääsin parkkipaikalta ulos. Daddylle riittikin sitten illalla paljon kerrottavaa.
x Hanne
