Lomailu on mitä ilmeisimmin tehnyt tehtävänsä, sillä blogiin ei ole edes ehtinyt kirjautua. Meksikossa ei ollut mitään yhteyttä ulkomaailmaan – ei sillä että olisin sitä suuremmin kaivannutkaan – ja kotona ehdimme käydä kääntymässä yhden yön ennen Suomeen tuloa. Viime päivät ovatkin sitten menneet lasten kanssa jet lagissa sekä ystäviä ja sukulaisia tavaten. Vuoden poissaolon jälkeen on kiire kuroa kaikki kuulumiset kiinni! 

Sain vihdoin siis laitettua Meksikon-reissun kuvat koneelle, joten tässä reissun parhaita paloja. Jouduin vähän säästämään kuvia toiseenkin (tai kolmanteen?) postaukseen, jotta ette ihan pitkästy siellä ruudun toisella puolella.

Mieheni perheelle on muodostunut jo perinteeksi tehdä toukokuinen matka Meksikoon sukulaisten ja ystävien kanssa. Ajomatkaa ei Phoenixista kerry kuin nelisen tuntia (matkaseurasta riippuen…), joten etäisyys ei ole mikään tavaton. Me suuntasimme meren äärelle torstaiaamuna kello kuusi, ja useiden aamupala-, ruokaostos- ja vessapysähdysten jälkeen saavuimme vihdoin perille puolen päivän jälkeen. Lasten kanssa varsinaisen ajoajan lisäksi pitää huomioida ne miljoona kommervenkkiä, mitä matkan varrella saattaa sattua.

Meidän vaatimatonta karavaaniamme hostasivat appivanhempani ja heidän ystäväpariskuntansa, jotka ovat jo kuuden vuoden ajan vuokranneet näitä rantahuviloita ja vetäneet täysihoitolaa meille muille lomalaisille. Isäntäpariskuntien lisäksi matkaan lähti neljä lapsiperhettä sekä parisenkymmentä nuorta. Rantahuviloita meillä oli neljä, ja sisämajoituksen ohella porukkaa nukkui myös talojen avokatoilla sekä ensimmäisen kuvan gazebon alla. Ruuat ja juomat me ostimme tukusta ja tavan ruokakaupoista itse, ja jokainen matkalainen osallistui majoitusmaksun lisäksi yhteisiin ruokakuluihin. Bensoineen päivineen tämä reissu kustansi noin $150 per nenä. Anoppi ja hänen ystävänsä ottivat päävastuun kokkailuista 50 hengen porukalle, ja nuoriso sitten osallistui siivouspuoleen. Saimme näiden neljän päivän aikana nauttia sellaisista gourmet-elämyksistä, että huhhuh! Täytyy näin äitinä vielä sanoa, että mahtavaa, kun ei itse tarvinnut laittaa ruokaa kertaakaan. Se jos mikä on arjen luksusta!

Huviloita oli rannalla silmänkantamattomiin, eikä maisemissa meidän porukkamme lisäksi näkynyt ristin sielua. Koko huikea maisema oli siis ihan kirjaimellisesti meidän, rantaviivaa riitti jos jonkilaiseen aktiviteettiin jenkkifudiksesta löhöilyyn, hiekkalinnojen rakentamiseen, simpukoiden keräilyyn, aamulenkkeihin, joogaan ja vesileikkeihin. Pari kertaa päivässä tuli laskuvesi, joka paljasti koralliriutat (ks. kuva yllä). Niiden uumenista löytyi jos jonkinlaisia näkinkenkiä, otuksia ja muita veden tuomia aarteita. Näimme esimerkiksi rapuja, mustekalan ja monia muita otuksia, joiden suomenkielisistä nimistä minulla ei ole aavistustakaan. 

Lomalaisen on helppo hymyillä! Kaikki kevään stressi tuntui jääneen rajan toiselle puolelle: työ- ja opiskeluhuolet, kinastelevat lapset, kiireinen arki ja kurinalainen elämäntyyli. Tällä reissulla ei pienestä hermoiltu, ei katsottu kelloa eikä laskettu kaloreita. Nukkumaan mentiin silloin kuin väsytti, ja aamulla herättiin auringon kanssa yhtä aikaa. Muiden vielä nukkuessa nousimme yleensä 1-vuotiaan kanssa jo viiden maissa, jolloin nappasin itselleni laten (kermavaahdolla tietysti) ja suuntasin pienen kanssa rantaan kävelylle uittamaan varpaita vedessä ja keräilemään simpukoita.

Ranta täyttyi aamuisin hiljalleen heräilevistä kalastajista, aamulenkkeilijöistä ja joogaajista, kun matkaseuralaisemme kömpivät sängyistään yksi toisensa jälkeen. Aamupalaksi nautiskeltiin kaikessa rauhassa muun muassa kasvisomeletteja, täyttyjä bageleita, aamiais-burritoja, sekä lettuja kermavaahdolla ja marjoilla. Espressokone makusiirappeineen ja kermavaahtoineen oli myös ahkerassa käytössä.

Aamupäivän mittaan ranta oli koko seurueen yhteinen olohuone. Siellä saattoi ottaa päiväunet tai seurustella muiden kanssa, tai vaihtoehtoisesti harrastaa monenmoista aktiviteettia. Mukana oli perinteisiä surffilautoja, purjelautoja, boogie-boardeja, paddle-boardeja, kajakkeja ja muita vempaimia, joiden nimiä en edes tiedä. Laskuveden aikaan lastenkin saattoi antaa rauhassa leikkiä rantavedessä ilman akuuttia hengenvaaraa. Vesi oli kylpyveden lämpöistä, kylmä ei siis päässyt yllättämään. 

Minulle vesi on äärimmäisen tärkeä elementti, jolla on hämmästyttävän rauhoittava ja meditatiivinen vaikutus. Veden väri ja luonne muuttuu paljon päivän aikana, aamun utuisista sävyistä ja tyynestä pinnasta syviin turkoosin sävyihin ja korkeisiin aaltoihin. Iltaisin auringonlasku värjää taivaan purppuranpunaiseksi, vesi tyyntyy ja vaihtuu pastelliseksi. Aaltojen tasainen kohina on hypnoottisen vangitsevaa, mielikin tyyntyy kuin itsestään.

Olen aina ollut sitä mieltä, että matkustaminen on parasta, mihin vähäiset roponsa voi laittaa. Matkustaminen tuo sellaisia elämyksiä ja muistoja, joita elämässä harvoin muuten pääsee kokemaan. Jollekin toiselle on tärkeää saada ajaa hienolla autolla tai ostella materiaa, minä investoin rahani mieluummin matkusteluun. Eikä lomailu aina edellytä mittavaa budjettia: pienelläkin summalla voi saada paljon, jos on valmis jakamaan majoituksen muiden kanssa tai tekemään ruuan itse. Ja tässä tapauksessa sekin on ainoastaan tuonut matkallemme lisäarvoa! Olemme onnekkaita, kun saamme jakaa tämän ihanuuden muiden kanssa.

Jatkoa on vielä luvassa, joten pysytelkää kuulolla…