Vacation time!
Melkoinen päivä takana.
Koko viikko on juostu esikoisen kanssa lääkärissä: 3-vuotislääkärintarkastus, rokotukset, allergiatestit verikokeineen. Neljän rokotuksen ja neljän verikoetuubin jälkeen tytär sopersi kyyneleiden läpi, ”äiti en mä jaksa enää olla leipas.” Teki mieli sanoa, että en minäkään, mutta pakko on! Ollaan sumplittu miehen kanssa töihin ja lääkäriin kulkemisia yhdellä autolla: lopputuloksena se, että asutaan koko päivä autossa, kun vien miehen töihin, käyn siinä välillä asioilla, ja sen jälkeen onkin jo aika lähteä hakureissulle. Tänään iltapäivällä tajuntaan löi se tosiasia, että apua, huomisaamuna lähdemme kuudelta Meksikoon, eivätkä tavarat todellakaan ole vielä pakattuna. Eikä siinä vielä mitään, mutta neljän päivän Meksikon-loman jälkeen suuntaamme suoraan Suomeen, joten tavaraa pitäisi pakata vielä toiset laukut vähän pidemmälle reissulle.
Inhoan pakkaamista yli kaiken, ja nyt kun pakattavaa on kolmen (joskus neljänkin) hengen edestä, homma ei ole ihan mikään läpihuutojuttu. Päätin sitten vaan heitellä apinanraivolla tavaraa laukkuihin ja karsia sieltä sitten niitä juttuja pois, joita tuntuu olevan siellä täytteenä tarpeeksi. Onneksi on matkalaukkuvaaka, joten saa vähän osviittaa siitä, miten lähellä painorajoja liikutaan. Nyt on onneksi omassa laukussa painoa ”vain” 17kg, tyttöjen laukussa 16kg. Tuliaisineen päivineen ei mikään huono suoritus!
No, sain kuin sainkin pakattua joten kuten huomenna alkavaa Meksikon reissua varten. Meitä odottaa Puerto Penasco, turkoosi meri ja pinkki rantahuvila. Seurue koostuu noin 50 hengestä, joille on vuokrattu muutama rantahuvila. Olen tässä pari päivää tehnyt ruokaostoksia anopin kanssa tälle pataljoonalle, melkoisesti saatiin rahaa kulumaan. Mutta onpahan täysihoito sitten siellä perillä, kun anoppi ystävineen kokkaa gourmet-ruokaa eikä itse tarvitse laittaa tikkua ristiin – ellei nyt välttämättä halua. Päätin itse keskittyä tekemään lasten kanssa hiekkalinnoja, kokeilemaan ehkä surffausta ja ottamaan valokuvia. Tai ehkä en edes jaksa olla niin kunnianhimoinen, vaan keskityn ainoastaan transsiin vaipumiseen aaltoja katsellessa.
Kun sunnuntai-iltana kotiudumme reissusta, on aikaa nukkua hyvät yöunet, suunnata Sky Harbor-lentokentälle ja ottaa suunta kohti Helsinki-Vantaata. Laukut on nyt suurimmaksi osaksi pakattuna, vähän ehkä pitää pyykätä ennen h-hetkeä. Vaikka rantaa ja lämpöä rakastankin, ei mikään voi voittaa Suomen kesää. Ihan sama vaikka sataisi koko kesän ja hyttyset söisivät elävältä. Elän tällä hetkellä siitä ajatuksesta, että pääsen näkemään perheeni ja ystäväni lähes vuoden erossa olon jälkeen.
Mikä onni on tehdä niitä tavallisia asioita, joista arki koostuu. Käydä puusaunassa, mennä äidin kanssa iltalenkille, rapsuttaa koiraa takkatulen ääressä. Syödä ruisleipää ja rahkaa. Istua iltateellä, pitää ystävien kanssa grillijuhlia. Käydä Suomenlinnassa, vaeltaa päämäärättömästi pitkin Helsingin katuja. Jöröttää julkisissa, haukkua VR:ää. Tehdä kesäretki Muumimaailmaan. Pitää tyttöjeniltoja ja nauraa vatsalihakset kipeiksi. Pitää kummityttöä pitkästä aikaa sylissä.
Sitä minä odotan.
Kuvat: Google-kuvahaku
